lauantai, 2. maaliskuu 2013

Ihmisen neljä vuodenaikaa



Ihmisen neljä vuoden aikaa

Lapsuus

Mitä jää siitä,  kun ahavoidut nilkat verillä juokset tukka hulmuten piiloon, 

sydän täynnä syytöksiä.

Mitä siitä jää?

Kerro, kun olet niin viisas.

Mitä jää, kun sinua aina syytetään kaikesta, mitä jää ?

Kerro, kun olet niin viisas.

Mitä siitä jää, kun lapsena pitää leikkiä salaa, vaikka se on lapsen työtä.

Mitä siitä jää ?

Kerro, kun olet niin viisas, mitä silloin olisi pitänyt tehdä, kun vanha mies yöllä koukkusormin tunkee lasten sänkyyn kutittelemaan tyttöjä ?

Kerro ! Mitä siitä jää, kun syy olikin sinussa eikä tuossa kömpelössä vanhassa miehessä.

Mitä jää, kerro, kun olet niin viisas !


Nuoruus

Mitä jää, kun työnä on kaitsea sisaruksia, mitä siitä jää ?

Minä kerron. Siitä jää kokemusta ja kateutta,

siitä jää turvattomuutta ja pelkoa.

Sitä siitä jää.

Kerron mitä jää, kun itsenäistyy itsekseen ilman tukea ja turvaa.

Siitä jää syrjäytynyt nuori , epävarma alisuorittaja,

se siitä jää.

Mitä jää, kun kukaan ei tue eikä saa kannustusta ?

Kerro, kun olet niin viisas.


Aikuisuus

Mitä jää, kun perustat perheen omin voimin ?

Kerro! Et uskalla, epäilet, ettei se onnistu.

Minä kerron. Mitä jää.

Siitä jää rakkautta, yrittäjyyttä ja paljon hyvää.

Siitä jää rohkeita päätöksiä ja elämän suolaa, joka kirvelee, mutta puhdistaa.

Siitä jää lämpöä ja kiitosta sydämeen.

Siitä jää sitä mikä sulattaa kaksi vuodenaikaa.

Siitä jää ikuinen rakkaus.


Vanhuus

Mitä siitä jää ?

Jääkö kunnioitusta ? Mitä jää ?

Sairautta -  terveyttä - toimettomuutta ,mitä?

Ystävyyttä, huolenpitoa, taloudellista turvallisuutta, mitä jää ?

Huolen rypyt otsalla katson peiliin,

ilon rypyt silmäkulmissa luotan tulevaisuuteen.

Jatkan matkaa ja en jää tähän---

lauantai, 2. helmikuu 2013

Helmikuu 2012

Kuutamolla

Olen ihan kuutamolla, tyhjää täynnä tyhjä polla/

tiedän, että lepo tää tekee hyvää sisään pään.

Olen vain ja kudon sukkaa, mikään aika ei mee hukkaan/

Helmikuu on aluillaan, liukastellaan kaduilla/

Sukset yhä varastossa oottaa pientä hiihtäjää,

taitaa mennä talvi tää ilman sitä hiihtäjää.

Kunhan tästä tokenen, voimat kerään yhtehen ja

laduilla mä vaeltelen.

Toiveunta


tiistai, 8. toukokuu 2012

Pöytälaatikko

 

 Mukavia lukuhetkiä toivotellen

 Kristiina Hauru
Huhtikuu 2013

 

 


Sunnuntaiaamu

Ulkona vielä hämärää/
Katulampun valo sisään pilkistää/
Vitamiinit poreena ja lisään tabletin Deetä,
sillä aikaa hauduttelen mukissani teetä/

Hesari on tabloidi ja moneen osaan jaettu,
uudelleen on koko lehti pieneen kokoon painettu/
Mukavaa on lukea, kun kaikki on niin lähellä,
vaikkakin teksin fontti aavistuksen pienellä.

Selatessa lehtä ajatus kirkastuu,
miten paljon uutisia yhteen lehteen mahtuu/
Otan lottokupongin ja sen tarkastan,
ei ole voittoa sen taaskin totean.

Istun hiljaa aatoksissain, mietin päivää tulevaa,
ottaisinko aamulenkin, se on niin mukavaa.
Olo on nyt reipas pitkän levon jälkeen,
jospa aloittaisin sunnuntain tänään vaikka tälleen.

Hyvää päivää toivotan ja kaikkea hyvää meille,
lähdenkin tästä ihan omille teille.
Sauvat otan terassilta, pakkasaamuun sukellan,
myssyn vedän korville ja lenkillä mä porhallan.





Alku aina hankalaa

Meni syksy, talven alku-
matkalle me lähdettiin.
Suolaista lämpöä ihollemme
kolme viikkoa siveltiin.

Reput täynnä reippautta,
niin ois luullut jokainen.
Toisin kävi kuitenkin---
flunssa tuli hirmuinen.

Viikon verran yskiskeltiin,
kylkeä vain käännettiin.
Nenän limatuotantoa
paperiin yhdessä niistettiin.

Uusi alku, uudet kujeet,
laukkua taas pakataan.
Helmikuussa Lontoo kutsuu,
rakkaitamme tapaamaan.












Tiesinkö koskaan ?

Tiesinkö koskaan miten ihania lapsia minulla olisi?-
En tiennyt--
mutta nyt tiedän.

Tiesinkö koskaan kuinka ihana aviomies minulla olisi ?-
En tiennyt--
mutta nyt tiedän.

Tiesinkö koskaan kuinka ihana isä, lasteni isä olisi ?-
En tiennyt--
mutta nyt tiedän senkin- paras isä maailmassa.

Tiesinkö koskaan, että minäkin olen joskus äiti-
En tiennyt,
mutta nyt tiedän----ihanaa.

Tiesinkö koskaan, että minulla on perhe-
En tiennyt--nyt tiedän--
se on paljon suurempaa.

Pieni onni--suuri ONNI on.
Sen takana usko, toivo, rakkaus.



Hujanhajan

Ajatukset hujanhajan
vievät aamustani ajan.
Kokoon en nyt niitä saa
hyppii nyppii tajuntaa.
Joskus on vain niin
sekasorto tulee ajatuksiin.
Kokoan ja kokoan niitä
Maanantai ei siihen riitä.

Omenanhakureissu

Puhelin soi, ihanaa
kohta omenoita saa.

Juoksen alas kipin kapin
kiinni laitan takin napin.
Ulkona jo viileää ja ihan sysipimeää.

Auto kaartaa pihan parkkiin,
iloisesti tervehtää ajaja nyt ystävää.

Kassillinen omenoita takakontissa,
pari sanaa kuulumisia vaihdetaan,
siitä sitten omille teille jatketaan.

Mutta kuinkas käykään ?

Kassin otan kainaloon ja tytöille nyt vilkutan,
hetken päästä veri vuotaa ja jalkaani mä nilkutan.

Kävi niin, että pimeydessä juuren päälle astahdin,
liukastuin ja kohta vatsallani makasin.

Kämmenet on verillä, polvet hiekanmuruilla,
omenat pomppivat pihanurmella.

Ystävä tään huomasi ja apuun nopsaan kirmaisi,
ei oo mitään hätää,
säikähdykdellä selvittiin,
nousen ylös ja siitä kotiin kiivettiin.

Pienet pintanaarmut veden alla huuhdeltiin,
tarkastettiin ranteen luut,
poikki ei mikään.

Yöllä särkyyn heräsin, ranteet voitelin,
kylmägeeli paras apu, hyvin sitten nukuinkin.

Onni oli mukana ompunhakureissulla,
ei ois tänään kivaa kipsissä makoilla.



Runoratsu

Runoratsu on ollut tallissa,
sillä elämä on siinä mallissa,
että vuosi syksyyn kääntyy.

Syksyn sato korjattuna purkiin,
kellastuneet lehdet tuuli puhaltanut nurkkiin,
haravoida piha täytyy.

Alakulo hiipii yksinäiseen mieleen,
menikö nyt joku pieleen,
uuden suunnan otan askeliin.

Runoratsuani kutittelen, rapsuttelen,
hiljaa, hiljaa hemmottelen,
kaataisinko nyt kahvia kuppiin?

Sormet löytää kirjaimia, sanoiksi ne muuttuu,
tuskin näistä lauseista kukaan täällä suuttuu.
Vaihdan asentoa---elämä on niin rentoa.


Roolisuoritus

Elämä on suurta näytelmää,
kuka täällä kulisseja pelkää?
Tää onkin komediaa ja draamaa,
käsikirjoittajan julki tuomaa.

Näytelmässä roolit vaihtuu-
lapsuus-nuoruus pian haihtuu.
Kulissi on kestävä,
näyttelijä ketterä.

Kulisseissa paikat painitaan,
näyttömöllä rinta rottingilla juostaan.
Pelko on kuitenkin sydämessä suuri-
kestääkö kulissien kivimuuri?

Mitäs jos se maahan kaatuu--
julkisesti murusiksi murtuu.
Kuka ottaa vastuun siitä,
jos ei suorittajan voimat riitä.

Näytelmässä aina sama loppu,
loppuu kiire, loppuu hoppu.
Suorittaja maahan kaatuu,
loppujen lopuksi sinne maatuu.

Voi elämä, mikä näytelmä !
Katsojia paljon riittää,
julkisuutta rooli niittää---

Näytös loppuu---hiljaisuus---
tähän päättyy mahdollisuus.
Kukkakummun alla---
tähdet taivahalla.



Toistoa

Elämästä yritämme etsiä kaikenlaista loistoa,
yhtäkkiä huomaankin, sehän on vain toistoa.
Yhteisiä juttuja on paljon helminauhaan,
äksöniä elämään; minä tässä pauhaan.
Päivitän itseäni tämän päivän tasolle,
lapioin muistojani isoille kasoille.
Tartu hetkeen sanotaan ja niinhän minä teenkin,
tästä liirumlaarumista feisbuukkiin meenkin.
Siellä päivitys on oivaa, toinen toistaan soimaa,
kopioinnin ihmemaa linkkeihin meitä johdattaa.
Spotifai ja juutuubi soivat joka profiilissa,
huumoria viljellään toisten laatikoissa.
Toistan sujuvasti vain itseäni jakaessa tietoa,
herättelen aamulla toivon sietoa.
Siirryn tästä vuodattamaan toisten sivuille,
näkemiin nyt sanon koko jutulle.


heart
Kerä

Elämää keritään kuin lankaa suureen kerään,
ajatukseen tällaiseen tänään minä herään.
Kerän alkuun tarvitaan äitiä ja isää,
matkanvarrella apureita sakkiin tulee lisää.
Kerä kasvaa pikkuhiljaa vuosi vuodelta,
saanut on se vivahteita joka puolelta.
Lanka joskus kiristyy ja joskus ohenee,
joskus menee solmuun se ja joskus katkeilee.
Lanka kiertyy nopeasti ajan mukana,
elämämme lankaa on paljon takana.
Solmukohdat koittelevat meistä jokaista,
silloinkaan ei pidä lankaa katkaista.
Avaa solmut yhdessä auttajien kanssa,
se tuo kerään volyymia aina mukanansa.
Lankakerän muoto muuttuu elon polulla,
langan laatu paranee matkan varrella.

yes





Oravan elämää

Huomenta sanoo pikku-orava,
joka oksalla kiikkuu
Kovin on pieni,
se varovasti liikkuu.

Hyppää ylös katolle,
matkaa jatkaa vikkelästi
etupihalle.

Ruokakätkö löytyy
Sirkan parvekkeelta.
Pähkinöitä kourallinen
puukaiteelta.

Varastoja kaivelee pensaan alustaan
muutaman vielä poskeen sujauttaa.

Tintti pieni keltarinta
tähystelee apajaa
Pelokkaan oravan kynnet rapajaa.

Pähkinä on suosittua ruokatavaraa
kohta siinä kasalla on kaksi oravaa.

Oravien ruokaralli jatkuu pitkin päivää,
varastoja rakennetaan ilman huolen häivää.



Terapiatuoli


Selkään sattuu kolottaa,

melkein ihan nolottaa

keinutuoliin istahtaa

siinä selkää leputtaa.

Keinun hiljaa, mietiskelen

tuolin nojaa silittelen

Muistan tuolin lapsuudesta

isoäidin kammarista

Tuvassakin keinui tuoli

unhoittui siinä huoli

Unen sai siinä sylilapsi

samoin myöskin harmaahapsi.

Keinutuoli kiikuttaa

Muistot mieltä liikuttaa

Rentoutuu nyt koko keho

Siinä keinutuolin teho.









Perjantai 7.9.

Siivouspäivä

Puolukat on putsattava

Pölyt pyyhitty ja nyt lenkille

Täytyy tyhjentää pää

Lenkki tuo tuttu lenkki
tuntui kaksi kertaa pidemmältä kuin ennen

Ajatukset harhailivat alakuloisesti

Iloa täältä pitäisi saada sieluun---hohoijaa

Jalat painavat sata kiloa
laahustan kuin bensa olisi loppumaisillaan

Koti on niin siisti ja hiljainen

Suihku virkisti/ lakkasin varpaan kynnet punaisiksi

Pasta kiehuu yli/ ruoka odottaa

Viikonloppu voi tulla


Tunnelmia elokuun 30.

Herään sumuiseen syysaamuun,
hiljaisuus on jähmettynyt kaupungin ylle
se näkyy kosteana verhona puiden yllä

Äiti lähtee töihin,
pieni poika jää yksin kotiin
ja odottaa äidin soittoa milloin pitää lähteä kouluun

Pieni poika on värjännyt tukan mustaksi
Hän on isoissa housuissa ja kengätkin lompsuu
Marimekon laukku roikkuu maahan asti olalla

Herään ajattelemaan lapsuutta
yritän katsella sitä lapsen silmin
Minua pelottaa, epävarmuus tuo kylmiä väreitä

Liikenne herää, rekat jytisyttävät kerrostaloja
Vauhti kiihtyy kadulla
Verhot avautuvat ikkunoissa

Tyttö juoksee tänäkin aamuna korot kopsuen autolleen
Toisessa kädessä kahvimuki, toisessa kännykkä
laukku heiluu ja putoaa

Sumu hälvenee ja valo lisääntyy
Kahvi tuoksuu ja televisio pauhaa
Otan sukankutimeni ja istun keinutuoliin

Ajatuksen päässä on uusi päivä
Ajatuksen päässä on tekemisen ilo
Jo kolmannet sukat--ne valmistuvat tällä viikolla


mail



Sukupuu


Aamutuimaan heräsin ja sukupuuta mietin---
ajatusten aallokossa tovin aikaa vietin/

Ajattelin asioita, järjestykseen suvun sain,
jota muistoistani hain.

Mummot, tädit, sedät, serkut--
muistui mieleen mummon herkut/

Isän äidin---mamman luona joulujuhlaa vietettiin,
sinne koko suku aina koolle kutsuttiin.

Perhe oli tärkeä, apu, turva parhain,
harmittaa, kun hajosi se ihan liian varhain.

Ison perheen ongelmat vei paljon hyvää mennessään,
tänään yhteyttä pidetä ei kehenkään.

Sukupuuni juureton kovin kovin yksin on,
kyynelsilmin muistelen, olen ihan sanaton.

broken heart



 

 Heinäkuu

 

Ankeasti alkaa kuu/

Paljain jaloin sipsuttelen,

verhon rakoon kurkistan/

Pilvet täyttää taivaan laen,

nenääni mä nyrpistän.

 

Sataa, sataa aina vaan/

kosteus nyt peittää maan.

Olen hiljaa miettien,

mitähän mä tekisin ?

 

Moni homma jäänyt onkin ajatuksen tasolle,

siinä onkin puuhaa mulle.

Mistä päästä alkaisin?

Inspiraatio täytyy saada jostain minun takaisin.

 

Nyt on kyllä juttu niin,

vaivun omiin aatoksiin/

Ei, vaan nousen, lähden ulos,

ajatusten lopputulos

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kukkuu

Käki siellä kukkuu/

monta kertaa peräkkäin--lentää rantaleppään päin.

Laiturilla mies sitä juksaa/

ei vaan käki sitä hoksaa.

Hätääntyy ja lentää puusta puuhun-

kerkeä ei mihinkään muuhun.

Kukkuu-kukkuu-kukkuu ja mies vastaa--kukkuu,

nyt on jotain vialla, käki ihan pihalla.

Siinä sitten kukutaan, kummalla on hauskempaa ?

 

 

 

 25.6.2012

Mikä se on semmonen ystävä ?

 

Mikä se on semmonen ystävä, joka toista hyväksi käyttää?

Mikä se on semmonen ystävä, joka selän takana kieltä näyttää ?

Se se on sellanen ystävä, ystävistä kieroin--

Paljon ei voi arvoa antaa moiselle ystävälle,

tässäpä tässä mietteitäni hälle.

Mieluummin olen yksin kuin semmosen ystävän kanssa--

Olkoot sellaiset ystävät omilla tahoillansa.

 

 Uneton yö

 

Kipu kulkee kehossani,

määrää en osaa määrittää.

Oman kehon toiminnot

eivät osaa sitä säätää.

Hieron hiljaa polviani,

kipu alkaa hellittää,

käännän sitten kylkeäni,

lievittäen oloani.

 

Tuskin pääsen uneen uuteen,

jomotus sen keskeyttää,

valvon jälleen aamukuuteen,

mietin mistä johtuu tää.

 

Aurinko jo maalaa seinää,

valonsäteet virkistää.

Nousen ylös, istun pöytään,

runosuoni väpättää.

 

Aamu herää kaupungissa---

hiljaisuuden läpi kuulen

askeleet niin kiireiset--

Pihamaalla autoon rientää

tyttö minihameessa--

Auto kurvaa kadun viereen,

kännykkä on korvalla.

Mikä nyt meni pieleen,

lähdekkään ei vauhdilla.

 

Tuokio on mennyt siitä,

kun kipuun kummaan heräsin.

Ajatukset eivät riitä,

sanat runoon keräsin.

Ei, nyt takaisin

peiton alle hiivin---

tunnin parin päästä

herään aamuun uusin siivin.

 

 

Keskikesän kohtaaminen

 

Hei tää on nyt ältsin tärkeä,

se vaatii malttia ja järkeä.

Tuhansien ihmisten tie

minne liekkään vie.

Autoja on jonossa,

kuskit etukenossa,

jännitys niin hirmuinen

milloin korkkaan ekan SEN.

Hikee pukkaa, jono liikkuu,

poliisiauton valot vilkkuu.

Sinikat puhalluttaa,

menoa taas hidastuttaa.

Siellä mökki rannassa

hilpeä on tunnelma.

Juttu luistaa jokaisella,

täytetään nyt joka polla.

Sauna hiljaa lämpeää---

jäähtyäkin kerkeää.

Musa soi ja hanat aukee,

ujoimmankin suu aukee.

Hei tää on ältsin tärkeä,

tää vaatii malttia ja järkeä.

 

Keskikesän kohtaaminen,

tavanomainen tapaaminen.

Kaksinkäsin juodaan viinaa,

kohta ei mikään piinaa.

Paljon puheen sorinaa,

laulua ja örinää.

Kuka meistä kuuntelee,

jokainen yksin juttelee.

 

Tää on ältsin tärkeä,

hei, nyt malttia ja järkeä.

 

2.6. 2012

Kesäkuu

Ompa vitsin ankeeta/

kulkeminen kankeeta.

Sataa, sataa viljalaariin,

jos on uskominen vaariin.

 

Tänään juhlii nuori kansa,

päättyviä opintojansa.

Pipot vaihtuu valkolakkiin,

pukeudutaan juhlatakkiin.

 

Kesä avaa oviaan

lomailevaan maailmaan.

Mökin laituri odottaa

pienen pientä onkijaa.

 

Lasten, nuorten vapaus,

vanhemmille ahdistus.

Kuka hoitaa pikku Myytä,

huolenpitoon onkin syytä.

 

Suvivirren tutut sanat

lomalle lapset johdattavat/

Lämmin kesä, hiekkaranta

varpaiden väliss' puhdas santa.

 

Nyt aika huilia

ilman mitään huolia.

Hyvää kesää kaikille

lapsille ja aikuisille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Polkupyörä

 

Polkupyörä punainen,

Monterra on merkki sen.

Vaihteita on seitsemän

pitäis olla enemmän.

Katua pitkin kuljettaa,

kyytiä nyt ketjut saa.

Pyörii pyörät, vauhti kiihtyy

satulassa tyttö viihtyy.

Tuttu ompi pyörätie,

mihin lienee matka vie ?

Lenkki jatkuu metsätiellä

saunavastan tekee siellä.

Kotiinpäin nyt matka alkaa

polkimelle nostaa jalkaa.

Satulassa istuen

matka jatkuu leikiten.

Kohta tyttö saunassa

vastoo, nauttii löylyssä.

 

 

 

 

Jatka elämää

 

Neuvoja me saadaan

niitä annetaan/

Kuinka paljon kuunnellaan

ja huolta kannetaan/

Elämä joskus on vailla tukea

tuskaa on vaikee sanoiks pukea/

Yksin kukaan täällä ei pysty elämään

viisaita päätöksiä itse tekemään/

Turvaton on joskus olo

fiilis ihan hirween nolo/

Auttajaa silloin tarvitaan elämää tukemaan.

Vanhemmat on viisaita/ paljon jo nähneet

tietävät parhaimmat neuvojen lähteet/

Muista joskus istahtaa ja itseäsi kuunnella/

hyväillä pientä sielua, sitä hoidella/

Lapsuus nuoruus aikuisuus kasvun portaita/

joka päivä elämäämme tulee uusi raita.

Jos on illal syvä suru/

nuku aamuun pikku muru

Aamu iltaa viisampana kannustaa elämään/

Uudet tuulet rakkautta tuo sisimpään

 

 

 

 

 

 

Lauantaiaamu 19.5. 2012

 

Aamun hiljaisuus

yllä kaupungin

Rokkikoneiden pauhu on hiipinyt

aamuyön usvaan

Sanaton rauha

Tuulen henkäys vain liikkuu

Terassin oven raosta vetää jalkoihin

Linnut pitävät konsertoinnista

Virittelevät soittimiaan

Yölliset unimaailmat puhuttaa

Ei ole mitään kommentoitavaa

Käsi puutuu

Kahvihammasta pakottaa ja

tuskaan saan kohta lääkettä

Aamu on harmaa, mitäänsanomaton

Taivas nukkuu peiton alla

Milloin aurinko herää?

 

 

 

 

 

Tiistai 15.5. 2012

Mistä tähän saan juonen

oikean pulppuavan runosuonen

Istun auringossa lukien

itseäni makkuasentoon tukien

Säteet polttavat ihon pintaa

leukaa sekä rintaa

Kohta vaivun lepoon ihanaan

taustalta kuuluu äänet pihamaan

Kirja tippuu syliin pehmeään

silmät painuu kiinni, tähän jään

 

 

 

 

 

 

Oikea soittajan vaimo 12 11 2011

Hän hiljaa aamuisin hiipii, ei häiritse nukkuvaa

Hän kotona yksin kyyhöttää, ei paljasta sisintään

Hän kuuntelee kuiskeet naapurien

Hän naurullaan kaikki kuittaa

Hän odottaa kotona laulajaa

Hän valmiiksi ruuat laittaa

Hän pesee, silittää, hiukset leikkaa

Hän kannustaa, hoivaa ja ripittää

Hän on muusikon vaimo se oikea

Hän osaa rivien välistä lukea

Hän tietää metkut soittajien

Hän tuntee sävelet kiertäjien

Hän arvostaa miestään ja

anteeksi antaa

Hän odottaa kotona laulajaa

öisten teiden kulkijaa

Hän kuuntelee hiljaa nukkuvaa

Hän heräävää aamua tuijottaa

Hän tuntee lämpöä, rakkautta syvää

Hän mielessään toivoo kaikkea hyvää

Hän uskoo, toivoo ja luottaa

Hän iloa haluaa hänelle tuottaa

Hän hyräilee iloista sävelmää

Hän tietää, tämä on elämää.

 

 

Mielenmaisema

Mielenmaisema on elmämme kaari,

muistoja on sisällään hehtaari ja aari.

Niiden kanssa elellään,

mitä pitää sisällään,

laatikkoa raotan ja runomuotoon kirjoitan.

Mielenmaisemassa elän unelmissa

Häilyy loiste valon,

sieluuni tuo villin  palon.

Mielenmaisemissa elän, elän vaan,

kaukana on taivas,

kaukana on maa.

Sielunmaisemissa elän unelmissa,

ollako vai eikö olla,

tyhjä pää, täysi nolla.

Sielunmaisemissa aamu sarastaa,

valonsäde koristaa raottuvaa ikkunaa.

Sielunmaisemassa säteet leikkiin ryhtyy,

sanoiksi ne muuttuu,

lauseiksikin yhtyy.

Sormi liikkuu kirjaimilla,

ajatukset hyppii,

hymy suupieliäni nyt jo ylös nyppii.

Sielunmaisema on niin upea,

siellä viihdyn aina arkena ja

sunnuntaina.

Sielunmaisemassa valo korostuu,

liikkuu varjot seinustan,

runo muodostuu.

Sielunmaisema leikkisästi liikkuu,

ajatus toisessansa vauhdikkaasti kiikkuu.

Keinuu sielu maisemassa,

valossa niin ihanassa,

Kuulas kylmä aamu tää,

sanojani kiidättää.

Loppua ei meinaa tulla,

sormet vinhaan liikkuu mulla.

Maisemaa mä maalailen värein

monisanaisin.

 

20.11.2011

Viulupullo, uusi muoto

 

Pullo viulunmuotoinen

kovin koristeellinen

Likööriä sisällään

houkuttelee hörppimään

Kaadan lasin toisenkin

turtuu kieli, mielikin

Pullo tyhjä, täysi pää

Mihin joutuu viulu tää

Kuluu aikaa vuosi toinen

mieleen palaa pullo moinen

käännellessä nahkavuotaa

inspis mulle jostain suokaa

Viulupullo nurkassa

aivan pölyn peitossa

odottaa jo tulevaa

muodon siitä kauniin saa

Nahkavuota kastellaan

pullon päälle muotoillaan

Viulu uuden takin saa

kohta se jo raksuttaa

Punon nauhaa, kiinnitän

pullon sisään koneiston

Viisareita viritän

sekunttien kuulen toiston

Kellon seinään ripustan

Ihaillen sitä katsastan

Viulu aikaa soittaa nyt

Lasipullo särkynyt

 

 

27.11.2011

Pieni tyttö

Pieni tyttö lettipää

pohtii usein elämää

Kumisaappaat jalkaan laittaa

pyörällä hän matkaa taittaa

Pyörä pitkin tietä kulkee

salaisuudet monet sulkee

Ojassa on salaisuus

Kasvun ihme aivan uus

Kutua  hän kippoon laittaa

Takasin jo matkaa taittaa

Laatikon muovisen

saavat kudut kodikseen

Päivät pitkät oottellaan

laatikkoon kurkitaan

Tapahtuuko jotain siellä

Mitään ei näy vielä

Laatikossa elämää

pienen pientä vilinää

Näkyy kehityksen vaiheet

kasvun ihme niiden aiheet

Aamu sitten sarastaa

jolloin pientä palkitaan

sammakoita--- ihanaa

kasvatus se kannattaa.

 

27-11-2011

Nuori neiti

Nuori neiti nirppanokka

aina pitää hällä pokka

Hiukset leikkaa lyhyiksi

värjää sitten vaaleiksi

Töitä tekee ahkerasti

joskus jopa aamuun asti

Rahaa säästää vaatteisiin

muodikkaisiin pukeisiin

Liikunta on tärkeää

jumppat eivät väliin jää

Koulun juhlasalissa

tiistaisin on treeneissä

Baarissa hän luuttuaa

vessat raikkaan tuoksun saa

Siitä hiukan tienaa rahaa

eihän siinä mitään pahaa

Lauantaina tanssitaan

Kisakaarre paikka lie

Hiuksiin laineet laitetaan

Keuruulle käy neidon tie

Tanssipaikan hämärässä

tunnelmassa kiehtovassa

valssit humpat tanssitaan

discomusaa kuunnellaan

Nuoren neidon elämä

on alkumetreillä

Menojalkaa kutkuttaa

bilettäminen niin mukavaa

 

 

Siivous

Nukkevaimo tiistaisin hän pölyjä aina pyyhkii

kaapin alla villakoirat armoa taas nyyhkii

Kohta sinkoo imuri nurkasta nurkkaan

salaa häntä oveltani varovasti kurkkaan

Eipä ole menemistä hänen avuksensa

vauhti on niin vimmattu ja hänen kierroksensa

Tässä sitten istun pelaan yksin ristinollaa

samalla mä tyhjentelen väsynyttä pollaa

Kohta loppuu hääräys ja oveen koputetaan

sieltä tulee määräys ja taasen hoputetaan

saunan voisit lämmittää ja puita pesään heittää

jälkeen kylvyn lämpöisen saunakahvit keittää

Siinä sitten istutaan ja tuijotetaan telkkaa

keinutuolin jalakset ne iloisesti kolkkaa

Silmät menee hiljaa kii ja höpötyskin loppuu

Pariskuntaa kohta nukkumatti kutsuu

Vuoteeseen jo kömmitään ja tehdään yhdes pesää

      jutellaan ja muistellaan mennyttä kesää

      Kohta alkaa hengityskin hiljaa tasaantua

      loppuu jutut hiljalleen, täytyy antautua

Hyvää yötä !

 

Pampula

Haalari nyt nopsaan päälle

reppu selkään sujahtaa

Reippaana hän koulutielle

iloisena rallattaa

Pihamaalta kepin ottaa

sillä matkaa jouduttaa

Hankeen oman tarinansa

koulutiellä kirjoittaa

Matka kestää yli ajan

puhelinkin pirahtaa

Punaposki, lettipää

kouluun vihdoin taapertaa

Muistoissa on paljon taikaa

laulut leikit kuunneltiin

Odoteltiin kesäaikaa

mummolaan taas matkattiin

Syksyn tullen kaupunkiin

pirteänä palattiin

Opintielle oppimaan

lisää tietoa kahmimaan

Kasvaessa tulikin

tiedot kielten saloihin

Englantia tutkimaan

paikan päälle matkataan

Vuodet kuluu neito kasvaa

valkolakin päähän nostaa

Ammattia oppimaan

Kuusaa täältä tullaan

Tavallinen onhan setti

Puhelin ja netti

Niiden pariin uppoutuu

unohtuu jo kaikki muu

Kiehtoo vain nuo ulkomaat

sieltä tänään leivän saat

Lontoo, Thames ja Big Ben

tunnethan jo paikan sen

Perheen kanssa yhdessä

matkaamista riittää

Leppoisaa on elo tää

siitä saamme kiittää

Reppu ei nyt tyhjäks jää

vaikka loppuu runo tää

Siunausta vuosille toivotan

ja maljan tuleville kohotan

 

 

Ajatussiivet

Ajatukselleni siivet,

mistä ne nyt sainkaan?

Kiidättävät minua

menneeseen aikaan.

Mennyt on niin kaukana

monen meren takana

Jaksa en sinne matkaa

enää koskaan jatkaa

Siivet vievät vievät vaan

lakkaamatta matkain taa

Lämpöön kuuman auringon

Syliin vihreän nurmikon

 

Mielentila

Miten mielensopukoissa voikaan olla lokeroita

jonne säilöön jää monta muistoa ilkeää

Siellä säilyy isän sanat

äidin monenlaiset manat

Veli ilkkuu rallattaa pilkkalauluun yhtyy

kiusaamaan nyt tosissaan toinenkin ryhtyy

Riita pilkka kirosanat kaikuu kammioissa

kuka niitä pitelee mielensopukoissa

Istun hiljaa aatoksissain, kyynel silmän täyttää

tänäänhän  tää elämä surkealta näyttää

Suoristan nyt selkäni ja katson sineen taivaan

turhaanko muistoillani päätäni vaivaan

Löytäisinkö avaimen ja jonkinlaisen kauhan

jolla saisin mieleeni lopullisen rauhan

Ivaajat ja pilkkasuut tiehenne nyt menkää

minä en teitä ainakaan enää yhtään pelkää

Jotenkin nyt huomaankin helpottuneen olon

löysinkin sopukoista iloisemman kolon

Lokeroita pitäis täyttää kehuilla ja kiitoksilla

kannustaen elämää muistoilla mehevillä

Jaksamisen avaimet on joskus hyvä kiilottaa

niitä ei saa koskaan sopukoihin piilottaa

Elämisen taidon löytää kastepisarasta

se voi olla piilossa myös sielunsopukassa.

 

 

2.12.2011

Oravanpyörä

Huoneessani yksin istun päivin sekä öin

läppäriä aamutunneille asti näpelöin

Huppari on paras takki

päässäni on pipolakki

Huoneen hämärässä chattilinjat jauhaa

Headsetti korvillani hevimusaa pauhaa

Aamu alkaa sarastaa ja valo huoneen täyttää

Herättelen itseäin, toivottomalta näyttää

Kouluun pitäis pian rientää uutta oppimaan

Repun kaivan pöydän alta selkään heilumaan

Pöydän päällys peittynyt on monenlaiseen roskaan

Liekö pinta sen on puhdas ollut koskaan

Lökäpöksyt jalas roikkuu, lahkeet makkaralla

Mitä mahtaa päässä liikkuu mustan hupun alla

Musa pauhaa suoraan suoneen, basso tahdin määrää

Myöhästyn ja sisään astun jotain mumisen

Unohtanut kokonaan olen säännöt sen

Istun taakse luokan nurkkaan, hupun alta kurkkaan

mitäs tässä muuta kuin lässyttelen purkkaa

Välitunti kello soi, vauhdilla nyt ulos

Tupakalle metsän taa, se on lopputulos

Maikat kiertää pihal rinkii keskenään vain haastaa

Oppilaiden tupakointi heidän päätään raastaa

Tiedossa on rikkomukset muttei kukaan puutu

Antaa olla, ei jaksa,niin minäkään en suutu.

Päivä kuluu madellen pitkin käytäviä

en oikein jaksa istuu ja tehdä tehtäviä

Mitä välii opetella tyhmää äidinkieltä

mukavampaa on lorvailla ja osottaa mieltä

Päivän saldo onkin mulla tänään täysi nolla

Kotimatkallakaan ei kiristele polla

Kotiin tulen avaan kaapin

sieltä eväät mukaan raavin

Nousen ylös rappusia kämppääni omaan

tietokoneen syliin paikkaan niin somaan

Siinä sitten yksinäisyys hiljaa unohtuu

avautuu pelikentät, mieli ilostuu

Ei oo huolta huomisesta, reppu nurkas makaa

Chattifriendit yhdessä neuvojansa jakaa

Viisaus on hupun alla pipon lämpimässä

otan hiukan rennommin tässä elämässä

Turha hoppu väsyttää ja mitä välii tällä

pärjäähän ihminen usein vähemmällä

Kello hiljaa raksuttaa ja pelikone paukkaa

Energiajuomaa menee ja aika nopsaan laukkaa

Aamutunnit käsillä ja nukkuakin täytyis

että aamul heräämään paremmin taas pystyis

 

 

5.12.2011

Itsenäisyyspäivä 6.12.2011

Raotan verhoa aamulla varhain

näkymä ulkona on mitä parhain

Lumi on peittänyt asvalttipihan

silmiäni valoisuus häikäisee ihan

Tuossapa samassa lipun nään salossa

Aamu on auennut tunnelmassa jalossa

Itsenäisyyspäivä ja juhlat voi alkaa

skåålata skumppaa ja nostaa jalkaa

Puuroa keitän ja lehteä selaan

tuokion mietin ja ajatuksia kelaan

Pitäiskö tässä jo nousta ja lähteä

vaiko vielä itsensä peiton alle kätkeä

Olo on niin keveä, ei väsytä kroppaa

keitämpä vielä mansikkasoppaa

Sämpylätaikina nousee ja lämpiää uuni

siinäkös mulla on mukava duuni

Itsenäisyyspäivän juhlaa karkeloi kansa

linnan vieraat esittelee pukujansa

Kätellään väkeä, tungeksitaan linnassa

tanssiparketilla hiki on pinnassa

Illan suussa kynttilät sytytän

ehkäpä vielä saunankin lämmitän

Siinä on juhlani ydinkohta

voitelen leivän ja laitan päälle lohta

Juhlat on juhlittu, syöty ja saunottu

Monenlaista herkkua pöydässä nautittu

Aika on pistää itsensä levolle ja

toivottaa hyvää yötä Toivolle

 

 

Kerrostalossa

Koti on kerrostalossa

neljännessä kerroksessa

Ei ole hissiä millä kotiin tulla,

mutta kuntoa riittää mulla

kipittää alas ja ylös portaita

viedä mennessään

tuoda tullessaan

Asuinpaikka on todella kiva

lähellä apteekki ja Siwa

Pihassa keinu ja pensasaita

pyörävarasto ja kukkamaita

Talossa järjestys on aika hyvä

viikolla hiljaisuus iltaisin syvä

perjantain tullen naputusta riittää

siitä saamme naapureita kiittää

Alhaalla iltaisin neuvotellaan

ääntä ei säästetä haukuskellaan

Sama on virsi joka viikko

sen osaa talossamme joka veikko

Vaimo käy töissä ja leipää jakaa

mies juo kaljaa ja kotona makaa

omaa elämää tahtoisi nainen

mies on oikea paholainen

Aamuisin Siwasta aamiaista hakee

kohta on olo hilpee ja makee

Musa soi ja elämä on kivaa

vaimoltaan rahaa lisää tivaa

Toisessa rapussa koira haukkuu

postinjakajan kirjelaukkuu

Askeleet kuuluu meille asti

kohta on jaettu tämän päivän lasti

Aamuyön tunnit kuluvat verkkaan

kaikki äänet kuuluvat tarkkaan

pimeän hämärän teot on kirjattu

niiden häiriöt daatalle merkattu

 

 

Se Myräkkäpäivä 9-12-2011

Kaksi tuntia satoi ja tuuli

lunta viskoi ikkunaan niin että luuli

sen tulevan tupaan asti

Kuusen oksat hakkasivat kattoon ja ikkunaan

pihamaa oli lumen peitossa

ei ainoatakaan kulkijaa kadulla

Liikenne takkuili alakadulla

jonotus kesti tunnista toiseen ja mäki oli vaarallisen liukas

Me teemme pakkaustöitä

Uimahousuja ja sortseja menee laukkuun

kesämekkoja ja huiveja

kyllä sielua lämmittää

huomenillalla on jo toinen keli

Matkapäivä 10.12.2011 ?

 

 

Eilinen 11.12-2011

Mistä voitkaan tietään sen,

kun tapaat pitkästä aikaa ihmisen,

että hän katsoo sua kautta omien peilien.

Sen peilin kirkkaus on kuin rakkaus

siihen et voi vaikuttaa,

vaik oletkin melkoinen pakkaus

Kimalluksen voit vain tuntea

jossain sisuskaluissa

paikassa niin oudossa

Siihen tunteeseen vaivut kuin uneen

ja luulet sen jo unohtuneen

vaikkakin se kutkuttaa ja

mieltäsi niin keinuttaa

Olo onnellinen purkaa haaveitaan

pieniä tunteitaan,

Kukaan ei voi tietää

metkuja tunteiden ennen kuin

todella tietää olonsa onnellisen.

Onkohan tämä unta vain

jostakin sanat käteeni sain

niiden kauttako onnea hain ?

Kohdannut oon ihmisen

 niin samankaltaisen ja siitä olen

ikionnellinen.

 

 

Uusi arki 12.12.2011

Unessain töitä taas tehdä sain

asiakkaalle siinä piimää hain

ei koskaan raukka juotavaansa saanut

väkeä vaan baariin lappasi,

lappaa ja lappaa nauroi vanha johtaja

Ristiluoman Vellu ja uusia töitä tarjosi

Minä viittasin kintaalla:

entisetkin työt oli tekemättä

piimää ei löytynyt vaikka kuinka etsin

onneksi heräsin.

 

 

Heijastus 13.12.11

Katsoessa peiliin näen

menneisyyden, tulevaisuuden

Kun katson tarkkaan siellä silmät sielun

mua tuijottaa

ne kertoo menneen ajan tarinaa

Uurteet otsalla huolen näyttää

ja muistoin monin sielun täyttää

Katsetta mä hiukan käännän

ja suutani mutruun väännän

Ei, nyt en ole itseni lainkaan

mistä moisen ilmeen kasvoilleni sainkaan

Tuo en ole minä, jota silmiin katson

Aivan vieras takana utuisen  harson

Kadottanut olen ilmeen iloisen

kuka kasvoiltani vei sen

Silmät väsyneet vain mua tuijottaa

luomiani en uskalla enää raottaa

Käännän  päätä,  kurkkaan salaa

nostattelen mielialaa

nyt on jotain vialla, tunnista en naamaa omaa

näe siinä en mitään somaa

Nukkevaimo näyttää apealta niin

katsoo sielun syvyyksiin

Sinne tahtoo uudet mietteet syvät

kauniimmat, valoisat ja hyvät

Kyynel silmänurkan täyttää

tätä ei voi kelleen näyttää

Naama on ilmeetön ja rupsu

taidan olla ihan hupsu

Selkärankaa suoristan

ryhdin myös tarkistan

Nyt jo näyttää paremmalta

kun katson itseäin loitommalta

Isken silmää itsellein

höpsö pieni tyttösein

Nousen ylös aloitan

elämän uuden paremman

Peilin vielä kiillotan

ilon silmiin näen nousevan

Ajatukset pyyhin hiljaa pois

niin kuin niitä ei koskaan ollutkaan ois

 

 

Tanssi 14.12.2011

Katse kohtaa katseen

siitä alkaa leikki

Näkee hymyn ujon

siinäkös on kaikki

Eipä tiedä tyttönen minne tanssi johtaa

Poika siirtää kättään vyötäröä kohtaan

Valssin sulosävelet vauhdin antaa

Poika tyttöä kuin keijukaista kantaa

Askeleet on kevyet

kauniit tangon sävelet

vievät parketilla

siivet on jo unelmilla

Tammikuu ja pakkasyö

unohtunut kaikki työ

suukkosia ilmassa

Amoreita rinnassa

Viettävät he iltaa

katselevat kuunsiltaa

Tulevaisuus jossain on

ajatus siitä mahdoton

Sydän täyttyy tunteella

tavalla niin kauniilla

suukkosia ilmassa

Amoreita

rinnassa.

 

 

Matkapäivä

Räntää pihaan tupruttaa

sohjo peittää pihamaan

mieli tekee etelään

kohta sinne lennetään

Laukut tursuaa tavaraa

kaikkea niin joutavaa

Tuokin tuosta mukaan vaan

jospa sitä tarvitaan

Aurinkoiseen maahan vie

tälläkin kertaa parin tie

Uutta paikkaa etsimään

talvimajaa lämpimään

Yöhön pimeän Espanjan

laskeutuu kone Norwegian

Vastassa on vieras mies

hetken päästä tuttu, kenties ?

Uuden kodin avaimet meitä odottaa

yön hiljaisuus jo uneen tuudittaa

kaksi matkaajaa peiton alle käpertyy

Nukkumatti heittää unihiekkaa ja sanoo tyy.

 

 

Iltapäivän auringossa

Auringon säteet lämmittävät kivun runtelemaa kehoa

ne tunkeutuvat terävinä nuolina antamaan uutta tehoa

Istun ja kuuntelen sirkutusta lintujen

kaukaa kuulen laulun hiljaisen

Se kertoo menneisyyden tarinaa johon tuuli sekoittuu

Sen mollisoinnut duuriksi muuntautuu

Tuuli vieköön mennessään viestini pienen

luo jokaisen kärsivän ihmisen

Se hipaiskoon posken nukkaa

Se lohduttakoon sielurukkaa

Pilven reuna peittää valon harsollaan

Hämäryys hiljalleen peittää maan

On hiljaista, ei kuulu pauhua liikenteen

outo tunne hiipii hiljaa sydämeen

Päivän liike levolle nyt vaipuu

mielen valtaa raukeus ja kaipuu

On joulukuu, aurinko laskeutuu

purppuran punaiseksi taivaan ranta maalautuu

Kahdeksan yötä jouluun .

 

 

Aamukahvilla

Seitsemän yötä jouluun,

uppoudun jo joulutouhuun

Istun, ruokalistaa mietin,

suunnittelen ja kahvit keitin

Ajatukset tiuhaan muuttuu

jotain tästä nyt puuttuu

keskittyä osaa en

jokaista rasahdusta kuuntelen

Kadun äänet houkuttaa

verhonraosta katsomaan

Eihän tästä mitään tuu

ajatus kokoajan toiseks muuttuu

Joulujännitystä kai

mikä lie sen aikaan sai

Aamun tuskan siivotessa unohdin

pölypallot nauhaan pujotin

Auringonpaiste huoneen täyttää

lattia kiiltää, puhtaalta näyttää

Lähden ulos sauvat matkaan

Jännitykset kävelen hatkaan :DDD

 

19.12.11

Pilvetön taivas ja joulunaika

ovien takana lymyilevä taika

Auringon valo iloaan luo

säteitään jokaiseen tupaan suo

Ei ole lunta mitä luoda

kattokaan täällä ei vettä vuoda

Ihmisten pihoilla pensaat kukkii

kaikki me odottelemme joulupukkii

20.12.11

 

 

Mummo

Kesän tullen aittaan muuttaa kaikki talon lapset

heitä sinne vartioimaan menee mummo ja harmaat hapset

Aamuisin hän navetalle kipin kapin rientää

Koko päivän ohjelman hän nyt jo tietää

Ensin tulet padan alle

jauhojuomat vasikalle

Nopeasti tupaa kohti, hellan uuniin tulta

onkohan jo herännyt tuo pikku lapsi kulta

Puuro kiehuu kattilassa, kahvi pannussa porisee

makuuhuoneen puolella viel vävypoika korisee

Aamiainen valmis on, lypsäjäkin heräs

kainaloonsa pyykkikasan porstuasta keräs

Navetalla aamutuimaan asioita puidaan

minkälaisia hommia tänään tehdä voidaan

Joskus onkin äänensävy tosi korkealla

se kaikuu ympär pihaa ja kiirii taivahalla

Mummo ottaa tonkat kärryyn, maitolavaa kohti

siinä samalla hän pesuettaan pohti

Työtä on niin paljon ja apu ei millään riitä

kukaan ei koskaan mummoamme kiitä

Illan tullen saunan jälkeen istuu keinutoliin

liinan laskee hartioille ja vaipuu omiin huoliin

Radiosta kuunnelmaa kuuntelee ja keinuu

siinä puheensorinassa silmät kiinni painuu

Höyhenpatja sängyn täyttää, vällyt päälle heittää

Unen jälkeen aamun tullen taas hän puurot keittää.

 

 

 

 

Vanhemmat

 

Hevosen isä valjastaa

kärryn eteen peruuttaa

Sitten matkaan lähdetään yhteinen on tie

laulu raikaa raitilla

hummani hei,

hevoskyyti miehen kirkolle vei

 

Taksikopin nurkalla

heiniä on pollella

sisällä kopissa hikinen on tunnelma

korttipakka pöydällä jakajaansa vailla

kortit kiertää käsissä kauniin viuhkan lailla

 

Mahtava on mölinä ulos asti kuuluu

kenen vuoro nokittaa, käteen jääkö luu

Vuoro vaihtuu yhtenään kopin ovi käy

uutta miestä porukkaan,  voittajaa ei näy

 

Kauppareissu venyy vaan kotona jo ootellaan

hiivan haku kauan vie, missä hakumies nyt lie

naiset oottaa tuvassa, valkea on uunissa

taikinaa ei tehdä voi, nouse se ei, voi, voi, voi

 

Ilta jo hämärtyy, leipominen viivästyy

ei oo pöytään leipää, kenen ompi syy

Pyörän ottaa nurkalta kiivastunut emäntä

hiekkatietä mutkaista kirkolle hän rientää

kaikenlaista touhua pitää vielä sietää

 

Siellä totuus valkenee, emäntä jo suuttuu

väri hänen kasvoillaan punaiseksi muuttuu

Ukko istuu kopissa korttipakka kourassa

rahamiesten ringissä, taksimiesten joukossa

 

Pelin himo miehen vie korttipakan luo

joskus kotiin sieltä rahatukon tuo

Voittamillaan rahoilla ostaa sängyn kammariin

sängyn pääty kiiltää nupein kultaisin

Siinä sitten loikoillaan hiljaa vieretysten

kohta taas on ohitettu aika murjotusten

 

Emäntä ei lämpene kortin peluulle

mieluummin hän lähtee metsäpolulle

Marjat sienet mukanaan kotiin kantaa helmassaan

astioissa aina on saalis metsän verraton

Illan tullen kangaspuut kammarissa kolkkaa

maton raidat värikkäät tanssii loimipolkkaa

Lapset kun on unten mailla tapahtuukin taika

maalaamiseen kuluukin äidin ilta-aika

Aamulla yllätys on koko porukalle

minkä värin antanut on äiti lattialle

Kaapin ovet vaihtuneet  on väriin keltaiseen

Loput maalit sutinut on oven pielukseen

Lattia on maalattu harmaan sävyiseksi

Uuninluukut lopuksi aivan hopeiseksi

 

Kesä nyt taas tulla saa, puhtoinen on pirtti

Silmän ruokaa jokaiselle, on se sen väärtti

Syreeneiden tuoksu kiirii ympär pihamaata

kaunneutta Köpänniemen unhoittaa en saata----

 

 

Loppiainen

lomaa vielä jäljellä muutama päivä

akut ladattu

aurinko paistaa

puheen sorinaa pihapiirissä

ei tule tekstiä, ei tule

ei väkisin

laitan luukut kii

 

15.1.2012

Ovi pikkuhiljaa raottuu taas runon maailmaan….odotellaan ---kohta sieltä pulppuaa

 

 

 

Uni

 

Sä meille valoa toit ja tähtiä pimeyteen

soi unessa laulu tuntemattoman yhtyeen

Olin niin surullinen ja silti niin iloinen

en oikein tiennyt merkitystä sen

mä nousin ylös ja kirjoitin tuon lauseen lappuseen

ja nyt aamuvarhaisella siitä runon teen

On haikeus jossain pohjalla sieluni pienen

ja ikävä valtaa kaihoisan mielen

Kuoleman enkeli siivelleen otti sairaan

vei turvaan väsyneen kotiin taivaan

Lepää rauhassa väsynyt, matkasi jatkuu vielä,

on muistosi meillä tallessa täällä

Sä mieleemme monia muistoja tuot

ja iloisia hetkiä piiriimme suot

Elon polkusi täynnä oli monenlaista matkaa

teit sen meille helpoksi jatkaa

Suru täyttää nyt mielemme kaikkialla

nuku rauhassa  untasi tähtien alla.

 

Kirstin muistolle Krisse

 

 

Pakkanen

Aamun paras uutinen

on pakkasta ainakin kymmenen

Luonto on hiljaa, luminen maa

Pikkuinen orava sisään kurkistaa

Tuulen henkäys oksissa liikkuu

kuurassa neulaset, luminen on puu

 

Tapetti

Elämä on kuin seinätapetti

se pysyy paikoillaan

niin kauan kuin sitä hyvin kohdellaan

Jäljet näkyy reikinä naulan

tai arpena rispaantuneen sauman

 

Ystävyys

Ystävyys sisältää paljon asiaa

se täyttää monen monta rasiaa

Vuodesta toiseen tekee matkaa

kun tavataan on helppo jatkaa

 

Kevät

Aurinko nousee kevätaamuna siivin iloisin

taas on tulossa päivä mitä valoisin

Sen lämpö tunkee sielun syvyyksiin ja

vipinää laittaa käpyrauhasiin

pölyhiukkaset tanssivat valokeilassa rokkia

pikkulinnut yrittävät jään alta einestään nokkia

Tuuli puhaltaa oksiin takapihan puun

se saa oravan oksalla  hymyyn suun

pesää rakentavat pulut toisella puolen pihan

tarvikkeet haetaan parvekkeiden suojasta ihan

 

Hetki

Sanon, elän hetkessä

missä se on missä

Hetki lyö, vaikea on sitäkin ymmärtää

se kuulostaa oudolta ja ajatusta pyörittää

onko elämä hetkien mittainen

tietääkö kukaan pituutta sen

Hetken pienen matkaa teen

sitten suljen silmät uneen ikuiseen

Hetkiä elämässä muistelen

ne saavat silmänurkkaan kyyneleen

Elän hetkessä nyt tässä

aurinkoista päivää viettämässä

Hetken mielijohde vie mukanaan

ajatusten ihmeelliseen maailmaan.

 

Täti Tättärää ja Täti Tättähäärä

Tämä Täti Tättärää

marssin tahdin määrää

Tättähäärä pyörähtää ja

hameen helma kierrähtää

Siskokset on samaa pataa

kierretä ei ympär tupaa

Hommat hoituu sukkelasti

kädet touhuu vikkelästi

Tättärää taas räpättää

työ on tehtävä tää ja tää

Tättähäärä yrittää

Tättäräätä miellyttää

Kummallakin kova pää

koittakaa meitä ymmärtää

Voi voi tätä työn määrää

kumpikin aina häärää

No onkos tässä mitään väärää ?

 

 

Puoliso 60

On aamu huhtikuun

nauruun pistää vaimon  suun

ei tiedä sitä sankari tänään

mitä selän takanasi vänään

Olet tietämätön aivan

muistoista mitä esiin kaivan

Aloitetaan Toppilasta

Äiti työntää vaunuissa lasta

Poikaa potraa iloista

yli viisikiloista

Onnellinen äiti, isä

yhteinen heillä perheenlisä

Tästä alkaa elonpolku

seikkailuille uusi alku

Kasvunvaiheet vievät kouluun

sijoittuvat Toppilaan ja Ouluun

Laulu kuuluu soratieltä

syömään huutaa äiti sieltä

Polkupyörä mopoon vaihtuu

pölyt lapsuuden jo haihtuu

Rokki soi ja tytöt kirkuu

Pojat eivät juokse karkuun

Bändihommat miehen vie

ympär Suomen kulkee tie

Usko, toivo, rakkaus

Löytyy kainaloon  pakkaus

Siitä alkaa elämä

yhdessä meidän tekemä

Koti Hyvinkäältä löytyy

työtä tehdä meidän täytyy

Alussa me ollaan vasta

kohta on jo kaksi lasta

Isänä oot hyvä, hellä

parempaako isää kellä ?

Puolisona rinnallani

tukenani turvanani

Aina valmis auttamaan

apua jos tarvitaan

Elonkaareen kuuluu aina

Ilo suru elämä

rakkaus ja Toivo, usko siinä lisänä

Kuusi vuosikymmentä tehnyt olet matkaa

tästä mielin iloisin helppo onkin jatkaa

Onnea ja pirteyttä tahdon sulle toivottaa

halauksin rakkain oikein lujaa rutistaa

Ihania vuosia yhdessä näin elellään

kuka tietää mitä vielä yhdessä me keksitään.

 

Tuus totus jo vuodesta 1972

 

Sisarukset

Sisarusta seitsemän

loi äiti heille elämän

Vanhin poika ekasta

muut kuusi tokasta

Neljä poikaa rehtiä

kolme sievää tyttöä

Pojat mennä porskuttaa

kolme toista kierrosta

Tytöt hoitaa perheitään

lapsiaan ja miehiään

Elon polut erosivat

yhteydet toisiin katosivat

Testamentti salakirje

taisi olla äidin erhe

Toinen toistaan nokittaa

kuka enemmän nyt saa

Sopu lasten menetetty

suku pieni kadotettu.

 

 

Koulupäivä

Otan pyörän seinustalta

kivet pomppii pyöräin alta

Koulumatka ohi taloin

tarvottu on myös jaloin

Ylämäki, alamäki

koulun aidan nyt jo näki

Kentän yli juoksujalkaa

kello soi ja koulu alkaa

Jonoon kaikki järjestyy

melu pihan pysähtyy

Pulpetit on rivissä

opettajan edessä

Hiljaisuus on luokassa

läksyt tehdään rauhassa

Välitunnin aikana

ollaan koulun takana

Kiiltokuvat vaihdetaan

kirja uuden runon saa

Pihamaalla monta lasta

tuoksut kiirii ruokalasta

Tänään jotain hyvää saadaan

luokkaan ruoka kohta tuodaan

Iltapäivän aikana

rauhallinen tunnelma

Piirustukset laitetaan

seinään luokan riippumaan

Päivä ohi pian on

kotimatka alkakoon.

 

Ilta

Illan tullen tärkeää

sänky, patja, petari,

peitto niiden kaveri

Tyynyjä on seitsemän,

pitäiskö olla vähemmän?

Tyttö sinne kiepsahtaa,

lakanoiden tuoksuun,

hetken hiljaa odottaa,

saavuttaen unten maan.

 Peiton päälle heittää

päänkin sillä peittää.

 

Asentoja vaihtelee,

tyynyillä raajojaan tukee

Unijukka tämänkin yön

filminauhaksi pukee.

Monenlaiset seikkailut piirtyy

unen nauhaan,

aamuyöllä vessakäynnin jälkeen saa taas rauhan.

Patja on paikoillaan samoin petari

lakana on mutkalla, peitto solmussa

tyynyt pitkin vuodetta

kello käy jo kuudetta

Keho muka levännyt

koko yön kulkenut

töitä tehnyt aivan turhaan

saamatta mitään aikaan.

Tajunnasta pulppusi melkoinen lasti

iltayöllä alkoi--- kesti aamuun asti.

 

Euroopassa eletään

9.5. 2012 Eurooppa-päivänä

 

Syntynyt oon Eurooppaan

monien maiden sekamelskaan

Kuka oikein olenkaan , suomalainen

vai ihka oikea Eu-kansalainen

Valuutta on meillä sama

monissa maissa kurja jama

Toinen tukee toistaan

toinen pääsee rahoistaan

Tunnolliset kansalaiset

verojansa maksaa

Toisella laidalla Eurooppaa

"villet " hyvin jaksaa

Tuumailen ja ihmettelen

kuuntelen ja katselen

Meno senkun villiintyy

mikä lienee tähän syy?

Arvon mekin ansaitsemme

omassa maassa pienessä

Ei riennä riemuksemme

leipä toisten maatessa.

Eurooppa- päivän tunnelmissa

ei kukaan elä unelmissa

Toivon rauhaa hyvää

en talouskriisiä syvää

Yhteistyö on valttia

käyttäkäämme malttia

Hyvinvointiin tarvitaan sisua ja työtä

Onnea Euroopalle toivotan tämän runon myötä.