Mukavia lukuhetkiä toivotellen
Kristiina Hauru
Huhtikuu 2013
Sunnuntaiaamu
Ulkona vielä hämärää/
Katulampun valo sisään pilkistää/
Vitamiinit poreena ja lisään tabletin Deetä,
sillä aikaa hauduttelen mukissani teetä/
Hesari on tabloidi ja moneen osaan jaettu,
uudelleen on koko lehti pieneen kokoon painettu/
Mukavaa on lukea, kun kaikki on niin lähellä,
vaikkakin teksin fontti aavistuksen pienellä.
Selatessa lehtä ajatus kirkastuu,
miten paljon uutisia yhteen lehteen mahtuu/
Otan lottokupongin ja sen tarkastan,
ei ole voittoa sen taaskin totean.
Istun hiljaa aatoksissain, mietin päivää tulevaa,
ottaisinko aamulenkin, se on niin mukavaa.
Olo on nyt reipas pitkän levon jälkeen,
jospa aloittaisin sunnuntain tänään vaikka tälleen.
Hyvää päivää toivotan ja kaikkea hyvää meille,
lähdenkin tästä ihan omille teille.
Sauvat otan terassilta, pakkasaamuun sukellan,
myssyn vedän korville ja lenkillä mä porhallan.
Alku aina hankalaa
Meni syksy, talven alku-
matkalle me lähdettiin.
Suolaista lämpöä ihollemme
kolme viikkoa siveltiin.
Reput täynnä reippautta,
niin ois luullut jokainen.
Toisin kävi kuitenkin---
flunssa tuli hirmuinen.
Viikon verran yskiskeltiin,
kylkeä vain käännettiin.
Nenän limatuotantoa
paperiin yhdessä niistettiin.
Uusi alku, uudet kujeet,
laukkua taas pakataan.
Helmikuussa Lontoo kutsuu,
rakkaitamme tapaamaan.
Tiesinkö koskaan ?
Tiesinkö koskaan miten ihania lapsia minulla olisi?-
En tiennyt--
mutta nyt tiedän.
Tiesinkö koskaan kuinka ihana aviomies minulla olisi ?-
En tiennyt--
mutta nyt tiedän.
Tiesinkö koskaan kuinka ihana isä, lasteni isä olisi ?-
En tiennyt--
mutta nyt tiedän senkin- paras isä maailmassa.
Tiesinkö koskaan, että minäkin olen joskus äiti-
En tiennyt,
mutta nyt tiedän----ihanaa.
Tiesinkö koskaan, että minulla on perhe-
En tiennyt--nyt tiedän--
se on paljon suurempaa.
Pieni onni--suuri ONNI on.
Sen takana usko, toivo, rakkaus.
Hujanhajan
Ajatukset hujanhajan
vievät aamustani ajan.
Kokoon en nyt niitä saa
hyppii nyppii tajuntaa.
Joskus on vain niin
sekasorto tulee ajatuksiin.
Kokoan ja kokoan niitä
Maanantai ei siihen riitä.
Omenanhakureissu
Puhelin soi, ihanaa
kohta omenoita saa.
Juoksen alas kipin kapin
kiinni laitan takin napin.
Ulkona jo viileää ja ihan sysipimeää.
Auto kaartaa pihan parkkiin,
iloisesti tervehtää ajaja nyt ystävää.
Kassillinen omenoita takakontissa,
pari sanaa kuulumisia vaihdetaan,
siitä sitten omille teille jatketaan.
Mutta kuinkas käykään ?
Kassin otan kainaloon ja tytöille nyt vilkutan,
hetken päästä veri vuotaa ja jalkaani mä nilkutan.
Kävi niin, että pimeydessä juuren päälle astahdin,
liukastuin ja kohta vatsallani makasin.
Kämmenet on verillä, polvet hiekanmuruilla,
omenat pomppivat pihanurmella.
Ystävä tään huomasi ja apuun nopsaan kirmaisi,
ei oo mitään hätää,
säikähdykdellä selvittiin,
nousen ylös ja siitä kotiin kiivettiin.
Pienet pintanaarmut veden alla huuhdeltiin,
tarkastettiin ranteen luut,
poikki ei mikään.
Yöllä särkyyn heräsin, ranteet voitelin,
kylmägeeli paras apu, hyvin sitten nukuinkin.
Onni oli mukana ompunhakureissulla,
ei ois tänään kivaa kipsissä makoilla.
Runoratsu
Runoratsu on ollut tallissa,
sillä elämä on siinä mallissa,
että vuosi syksyyn kääntyy.
Syksyn sato korjattuna purkiin,
kellastuneet lehdet tuuli puhaltanut nurkkiin,
haravoida piha täytyy.
Alakulo hiipii yksinäiseen mieleen,
menikö nyt joku pieleen,
uuden suunnan otan askeliin.
Runoratsuani kutittelen, rapsuttelen,
hiljaa, hiljaa hemmottelen,
kaataisinko nyt kahvia kuppiin?
Sormet löytää kirjaimia, sanoiksi ne muuttuu,
tuskin näistä lauseista kukaan täällä suuttuu.
Vaihdan asentoa---elämä on niin rentoa.
Roolisuoritus
Elämä on suurta näytelmää,
kuka täällä kulisseja pelkää?
Tää onkin komediaa ja draamaa,
käsikirjoittajan julki tuomaa.
Näytelmässä roolit vaihtuu-
lapsuus-nuoruus pian haihtuu.
Kulissi on kestävä,
näyttelijä ketterä.
Kulisseissa paikat painitaan,
näyttömöllä rinta rottingilla juostaan.
Pelko on kuitenkin sydämessä suuri-
kestääkö kulissien kivimuuri?
Mitäs jos se maahan kaatuu--
julkisesti murusiksi murtuu.
Kuka ottaa vastuun siitä,
jos ei suorittajan voimat riitä.
Näytelmässä aina sama loppu,
loppuu kiire, loppuu hoppu.
Suorittaja maahan kaatuu,
loppujen lopuksi sinne maatuu.
Voi elämä, mikä näytelmä !
Katsojia paljon riittää,
julkisuutta rooli niittää---
Näytös loppuu---hiljaisuus---
tähän päättyy mahdollisuus.
Kukkakummun alla---
tähdet taivahalla.
Toistoa
Elämästä yritämme etsiä kaikenlaista loistoa,
yhtäkkiä huomaankin, sehän on vain toistoa.
Yhteisiä juttuja on paljon helminauhaan,
äksöniä elämään; minä tässä pauhaan.
Päivitän itseäni tämän päivän tasolle,
lapioin muistojani isoille kasoille.
Tartu hetkeen sanotaan ja niinhän minä teenkin,
tästä liirumlaarumista feisbuukkiin meenkin.
Siellä päivitys on oivaa, toinen toistaan soimaa,
kopioinnin ihmemaa linkkeihin meitä johdattaa.
Spotifai ja juutuubi soivat joka profiilissa,
huumoria viljellään toisten laatikoissa.
Toistan sujuvasti vain itseäni jakaessa tietoa,
herättelen aamulla toivon sietoa.
Siirryn tästä vuodattamaan toisten sivuille,
näkemiin nyt sanon koko jutulle.
Kerä
Elämää keritään kuin lankaa suureen kerään,
ajatukseen tällaiseen tänään minä herään.
Kerän alkuun tarvitaan äitiä ja isää,
matkanvarrella apureita sakkiin tulee lisää.
Kerä kasvaa pikkuhiljaa vuosi vuodelta,
saanut on se vivahteita joka puolelta.
Lanka joskus kiristyy ja joskus ohenee,
joskus menee solmuun se ja joskus katkeilee.
Lanka kiertyy nopeasti ajan mukana,
elämämme lankaa on paljon takana.
Solmukohdat koittelevat meistä jokaista,
silloinkaan ei pidä lankaa katkaista.
Avaa solmut yhdessä auttajien kanssa,
se tuo kerään volyymia aina mukanansa.
Lankakerän muoto muuttuu elon polulla,
langan laatu paranee matkan varrella.
Oravan elämää
Huomenta sanoo pikku-orava,
joka oksalla kiikkuu
Kovin on pieni,
se varovasti liikkuu.
Hyppää ylös katolle,
matkaa jatkaa vikkelästi
etupihalle.
Ruokakätkö löytyy
Sirkan parvekkeelta.
Pähkinöitä kourallinen
puukaiteelta.
Varastoja kaivelee pensaan alustaan
muutaman vielä poskeen sujauttaa.
Tintti pieni keltarinta
tähystelee apajaa
Pelokkaan oravan kynnet rapajaa.
Pähkinä on suosittua ruokatavaraa
kohta siinä kasalla on kaksi oravaa.
Oravien ruokaralli jatkuu pitkin päivää,
varastoja rakennetaan ilman huolen häivää.
Terapiatuoli
Selkään sattuu kolottaa,
melkein ihan nolottaa
keinutuoliin istahtaa
siinä selkää leputtaa.
Keinun hiljaa, mietiskelen
tuolin nojaa silittelen
Muistan tuolin lapsuudesta
isoäidin kammarista
Tuvassakin keinui tuoli
unhoittui siinä huoli
Unen sai siinä sylilapsi
samoin myöskin harmaahapsi.
Keinutuoli kiikuttaa
Muistot mieltä liikuttaa
Rentoutuu nyt koko keho
Siinä keinutuolin teho.
Perjantai 7.9.
Siivouspäivä
Puolukat on putsattava
Pölyt pyyhitty ja nyt lenkille
Täytyy tyhjentää pää
Lenkki tuo tuttu lenkki
tuntui kaksi kertaa pidemmältä kuin ennen
Ajatukset harhailivat alakuloisesti
Iloa täältä pitäisi saada sieluun---hohoijaa
Jalat painavat sata kiloa
laahustan kuin bensa olisi loppumaisillaan
Koti on niin siisti ja hiljainen
Suihku virkisti/ lakkasin varpaan kynnet punaisiksi
Pasta kiehuu yli/ ruoka odottaa
Viikonloppu voi tulla
Tunnelmia elokuun 30.
Herään sumuiseen syysaamuun,
hiljaisuus on jähmettynyt kaupungin ylle
se näkyy kosteana verhona puiden yllä
Äiti lähtee töihin,
pieni poika jää yksin kotiin
ja odottaa äidin soittoa milloin pitää lähteä kouluun
Pieni poika on värjännyt tukan mustaksi
Hän on isoissa housuissa ja kengätkin lompsuu
Marimekon laukku roikkuu maahan asti olalla
Herään ajattelemaan lapsuutta
yritän katsella sitä lapsen silmin
Minua pelottaa, epävarmuus tuo kylmiä väreitä
Liikenne herää, rekat jytisyttävät kerrostaloja
Vauhti kiihtyy kadulla
Verhot avautuvat ikkunoissa
Tyttö juoksee tänäkin aamuna korot kopsuen autolleen
Toisessa kädessä kahvimuki, toisessa kännykkä
laukku heiluu ja putoaa
Sumu hälvenee ja valo lisääntyy
Kahvi tuoksuu ja televisio pauhaa
Otan sukankutimeni ja istun keinutuoliin
Ajatuksen päässä on uusi päivä
Ajatuksen päässä on tekemisen ilo
Jo kolmannet sukat--ne valmistuvat tällä viikolla
Sukupuu
Aamutuimaan heräsin ja sukupuuta mietin---
ajatusten aallokossa tovin aikaa vietin/
Ajattelin asioita, järjestykseen suvun sain,
jota muistoistani hain.
Mummot, tädit, sedät, serkut--
muistui mieleen mummon herkut/
Isän äidin---mamman luona joulujuhlaa vietettiin,
sinne koko suku aina koolle kutsuttiin.
Perhe oli tärkeä, apu, turva parhain,
harmittaa, kun hajosi se ihan liian varhain.
Ison perheen ongelmat vei paljon hyvää mennessään,
tänään yhteyttä pidetä ei kehenkään.
Sukupuuni juureton kovin kovin yksin on,
kyynelsilmin muistelen, olen ihan sanaton.
Heinäkuu
Ankeasti alkaa kuu/
Paljain jaloin sipsuttelen,
verhon rakoon kurkistan/
Pilvet täyttää taivaan laen,
nenääni mä nyrpistän.
Sataa, sataa aina vaan/
kosteus nyt peittää maan.
Olen hiljaa miettien,
mitähän mä tekisin ?
Moni homma jäänyt onkin ajatuksen tasolle,
siinä onkin puuhaa mulle.
Mistä päästä alkaisin?
Inspiraatio täytyy saada jostain minun takaisin.
Nyt on kyllä juttu niin,
vaivun omiin aatoksiin/
Ei, vaan nousen, lähden ulos,
ajatusten lopputulos
Kukkuu
Käki siellä kukkuu/
monta kertaa peräkkäin--lentää rantaleppään päin.
Laiturilla mies sitä juksaa/
ei vaan käki sitä hoksaa.
Hätääntyy ja lentää puusta puuhun-
kerkeä ei mihinkään muuhun.
Kukkuu-kukkuu-kukkuu ja mies vastaa--kukkuu,
nyt on jotain vialla, käki ihan pihalla.
Siinä sitten kukutaan, kummalla on hauskempaa ?
25.6.2012
Mikä se on semmonen ystävä ?
Mikä se on semmonen ystävä, joka toista hyväksi käyttää?
Mikä se on semmonen ystävä, joka selän takana kieltä näyttää ?
Se se on sellanen ystävä, ystävistä kieroin--
Paljon ei voi arvoa antaa moiselle ystävälle,
tässäpä tässä mietteitäni hälle.
Mieluummin olen yksin kuin semmosen ystävän kanssa--
Olkoot sellaiset ystävät omilla tahoillansa.
Uneton yö
Kipu kulkee kehossani,
määrää en osaa määrittää.
Oman kehon toiminnot
eivät osaa sitä säätää.
Hieron hiljaa polviani,
kipu alkaa hellittää,
käännän sitten kylkeäni,
lievittäen oloani.
Tuskin pääsen uneen uuteen,
jomotus sen keskeyttää,
valvon jälleen aamukuuteen,
mietin mistä johtuu tää.
Aurinko jo maalaa seinää,
valonsäteet virkistää.
Nousen ylös, istun pöytään,
runosuoni väpättää.
Aamu herää kaupungissa---
hiljaisuuden läpi kuulen
askeleet niin kiireiset--
Pihamaalla autoon rientää
tyttö minihameessa--
Auto kurvaa kadun viereen,
kännykkä on korvalla.
Mikä nyt meni pieleen,
lähdekkään ei vauhdilla.
Tuokio on mennyt siitä,
kun kipuun kummaan heräsin.
Ajatukset eivät riitä,
sanat runoon keräsin.
Ei, nyt takaisin
peiton alle hiivin---
tunnin parin päästä
herään aamuun uusin siivin.
Keskikesän kohtaaminen
Hei tää on nyt ältsin tärkeä,
se vaatii malttia ja järkeä.
Tuhansien ihmisten tie
minne liekkään vie.
Autoja on jonossa,
kuskit etukenossa,
jännitys niin hirmuinen
milloin korkkaan ekan SEN.
Hikee pukkaa, jono liikkuu,
poliisiauton valot vilkkuu.
Sinikat puhalluttaa,
menoa taas hidastuttaa.
Siellä mökki rannassa
hilpeä on tunnelma.
Juttu luistaa jokaisella,
täytetään nyt joka polla.
Sauna hiljaa lämpeää---
jäähtyäkin kerkeää.
Musa soi ja hanat aukee,
ujoimmankin suu aukee.
Hei tää on ältsin tärkeä,
tää vaatii malttia ja järkeä.
Keskikesän kohtaaminen,
tavanomainen tapaaminen.
Kaksinkäsin juodaan viinaa,
kohta ei mikään piinaa.
Paljon puheen sorinaa,
laulua ja örinää.
Kuka meistä kuuntelee,
jokainen yksin juttelee.
Tää on ältsin tärkeä,
hei, nyt malttia ja järkeä.
2.6. 2012
Kesäkuu
Ompa vitsin ankeeta/
kulkeminen kankeeta.
Sataa, sataa viljalaariin,
jos on uskominen vaariin.
Tänään juhlii nuori kansa,
päättyviä opintojansa.
Pipot vaihtuu valkolakkiin,
pukeudutaan juhlatakkiin.
Kesä avaa oviaan
lomailevaan maailmaan.
Mökin laituri odottaa
pienen pientä onkijaa.
Lasten, nuorten vapaus,
vanhemmille ahdistus.
Kuka hoitaa pikku Myytä,
huolenpitoon onkin syytä.
Suvivirren tutut sanat
lomalle lapset johdattavat/
Lämmin kesä, hiekkaranta
varpaiden väliss' puhdas santa.
Nyt aika huilia
ilman mitään huolia.
Hyvää kesää kaikille
lapsille ja aikuisille.
Polkupyörä
Polkupyörä punainen,
Monterra on merkki sen.
Vaihteita on seitsemän
pitäis olla enemmän.
Katua pitkin kuljettaa,
kyytiä nyt ketjut saa.
Pyörii pyörät, vauhti kiihtyy
satulassa tyttö viihtyy.
Tuttu ompi pyörätie,
mihin lienee matka vie ?
Lenkki jatkuu metsätiellä
saunavastan tekee siellä.
Kotiinpäin nyt matka alkaa
polkimelle nostaa jalkaa.
Satulassa istuen
matka jatkuu leikiten.
Kohta tyttö saunassa
vastoo, nauttii löylyssä.
Jatka elämää
Neuvoja me saadaan
niitä annetaan/
Kuinka paljon kuunnellaan
ja huolta kannetaan/
Elämä joskus on vailla tukea
tuskaa on vaikee sanoiks pukea/
Yksin kukaan täällä ei pysty elämään
viisaita päätöksiä itse tekemään/
Turvaton on joskus olo
fiilis ihan hirween nolo/
Auttajaa silloin tarvitaan elämää tukemaan.
Vanhemmat on viisaita/ paljon jo nähneet
tietävät parhaimmat neuvojen lähteet/
Muista joskus istahtaa ja itseäsi kuunnella/
hyväillä pientä sielua, sitä hoidella/
Lapsuus nuoruus aikuisuus kasvun portaita/
joka päivä elämäämme tulee uusi raita.
Jos on illal syvä suru/
nuku aamuun pikku muru
Aamu iltaa viisampana kannustaa elämään/
Uudet tuulet rakkautta tuo sisimpään
Lauantaiaamu 19.5. 2012
Aamun hiljaisuus
yllä kaupungin
Rokkikoneiden pauhu on hiipinyt
aamuyön usvaan
Sanaton rauha
Tuulen henkäys vain liikkuu
Terassin oven raosta vetää jalkoihin
Linnut pitävät konsertoinnista
Virittelevät soittimiaan
Yölliset unimaailmat puhuttaa
Ei ole mitään kommentoitavaa
Käsi puutuu
Kahvihammasta pakottaa ja
tuskaan saan kohta lääkettä
Aamu on harmaa, mitäänsanomaton
Taivas nukkuu peiton alla
Milloin aurinko herää?
Tiistai 15.5. 2012
Mistä tähän saan juonen
oikean pulppuavan runosuonen
Istun auringossa lukien
itseäni makkuasentoon tukien
Säteet polttavat ihon pintaa
leukaa sekä rintaa
Kohta vaivun lepoon ihanaan
taustalta kuuluu äänet pihamaan
Kirja tippuu syliin pehmeään
silmät painuu kiinni, tähän jään
Oikea soittajan vaimo 12 11 2011
Hän hiljaa aamuisin hiipii, ei häiritse nukkuvaa
Hän kotona yksin kyyhöttää, ei paljasta sisintään
Hän kuuntelee kuiskeet naapurien
Hän naurullaan kaikki kuittaa
Hän odottaa kotona laulajaa
Hän valmiiksi ruuat laittaa
Hän pesee, silittää, hiukset leikkaa
Hän kannustaa, hoivaa ja ripittää
Hän on muusikon vaimo se oikea
Hän osaa rivien välistä lukea
Hän tietää metkut soittajien
Hän tuntee sävelet kiertäjien
Hän arvostaa miestään ja
anteeksi antaa
Hän odottaa kotona laulajaa
öisten teiden kulkijaa
Hän kuuntelee hiljaa nukkuvaa
Hän heräävää aamua tuijottaa
Hän tuntee lämpöä, rakkautta syvää
Hän mielessään toivoo kaikkea hyvää
Hän uskoo, toivoo ja luottaa
Hän iloa haluaa hänelle tuottaa
Hän hyräilee iloista sävelmää
Hän tietää, tämä on elämää.
Mielenmaisema
Mielenmaisema on elmämme kaari,
muistoja on sisällään hehtaari ja aari.
Niiden kanssa elellään,
mitä pitää sisällään,
laatikkoa raotan ja runomuotoon kirjoitan.
Mielenmaisemassa elän unelmissa
Häilyy loiste valon,
sieluuni tuo villin palon.
Mielenmaisemissa elän, elän vaan,
kaukana on taivas,
kaukana on maa.
Sielunmaisemissa elän unelmissa,
ollako vai eikö olla,
tyhjä pää, täysi nolla.
Sielunmaisemissa aamu sarastaa,
valonsäde koristaa raottuvaa ikkunaa.
Sielunmaisemassa säteet leikkiin ryhtyy,
sanoiksi ne muuttuu,
lauseiksikin yhtyy.
Sormi liikkuu kirjaimilla,
ajatukset hyppii,
hymy suupieliäni nyt jo ylös nyppii.
Sielunmaisema on niin upea,
siellä viihdyn aina arkena ja
sunnuntaina.
Sielunmaisemassa valo korostuu,
liikkuu varjot seinustan,
runo muodostuu.
Sielunmaisema leikkisästi liikkuu,
ajatus toisessansa vauhdikkaasti kiikkuu.
Keinuu sielu maisemassa,
valossa niin ihanassa,
Kuulas kylmä aamu tää,
sanojani kiidättää.
Loppua ei meinaa tulla,
sormet vinhaan liikkuu mulla.
Maisemaa mä maalailen värein
monisanaisin.
20.11.2011
Viulupullo, uusi muoto
Pullo viulunmuotoinen
kovin koristeellinen
Likööriä sisällään
houkuttelee hörppimään
Kaadan lasin toisenkin
turtuu kieli, mielikin
Pullo tyhjä, täysi pää
Mihin joutuu viulu tää
Kuluu aikaa vuosi toinen
mieleen palaa pullo moinen
käännellessä nahkavuotaa
inspis mulle jostain suokaa
Viulupullo nurkassa
aivan pölyn peitossa
odottaa jo tulevaa
muodon siitä kauniin saa
Nahkavuota kastellaan
pullon päälle muotoillaan
Viulu uuden takin saa
kohta se jo raksuttaa
Punon nauhaa, kiinnitän
pullon sisään koneiston
Viisareita viritän
sekunttien kuulen toiston
Kellon seinään ripustan
Ihaillen sitä katsastan
Viulu aikaa soittaa nyt
Lasipullo särkynyt
27.11.2011
Pieni tyttö
Pieni tyttö lettipää
pohtii usein elämää
Kumisaappaat jalkaan laittaa
pyörällä hän matkaa taittaa
Pyörä pitkin tietä kulkee
salaisuudet monet sulkee
Ojassa on salaisuus
Kasvun ihme aivan uus
Kutua hän kippoon laittaa
Takasin jo matkaa taittaa
Laatikon muovisen
saavat kudut kodikseen
Päivät pitkät oottellaan
laatikkoon kurkitaan
Tapahtuuko jotain siellä
Mitään ei näy vielä
Laatikossa elämää
pienen pientä vilinää
Näkyy kehityksen vaiheet
kasvun ihme niiden aiheet
Aamu sitten sarastaa
jolloin pientä palkitaan
sammakoita--- ihanaa
kasvatus se kannattaa.
27-11-2011
Nuori neiti
Nuori neiti nirppanokka
aina pitää hällä pokka
Hiukset leikkaa lyhyiksi
värjää sitten vaaleiksi
Töitä tekee ahkerasti
joskus jopa aamuun asti
Rahaa säästää vaatteisiin
muodikkaisiin pukeisiin
Liikunta on tärkeää
jumppat eivät väliin jää
Koulun juhlasalissa
tiistaisin on treeneissä
Baarissa hän luuttuaa
vessat raikkaan tuoksun saa
Siitä hiukan tienaa rahaa
eihän siinä mitään pahaa
Lauantaina tanssitaan
Kisakaarre paikka lie
Hiuksiin laineet laitetaan
Keuruulle käy neidon tie
Tanssipaikan hämärässä
tunnelmassa kiehtovassa
valssit humpat tanssitaan
discomusaa kuunnellaan
Nuoren neidon elämä
on alkumetreillä
Menojalkaa kutkuttaa
bilettäminen niin mukavaa
Siivous
Nukkevaimo tiistaisin hän pölyjä aina pyyhkii
kaapin alla villakoirat armoa taas nyyhkii
Kohta sinkoo imuri nurkasta nurkkaan
salaa häntä oveltani varovasti kurkkaan
Eipä ole menemistä hänen avuksensa
vauhti on niin vimmattu ja hänen kierroksensa
Tässä sitten istun pelaan yksin ristinollaa
samalla mä tyhjentelen väsynyttä pollaa
Kohta loppuu hääräys ja oveen koputetaan
sieltä tulee määräys ja taasen hoputetaan
saunan voisit lämmittää ja puita pesään heittää
jälkeen kylvyn lämpöisen saunakahvit keittää
Siinä sitten istutaan ja tuijotetaan telkkaa
keinutuolin jalakset ne iloisesti kolkkaa
Silmät menee hiljaa kii ja höpötyskin loppuu
Pariskuntaa kohta nukkumatti kutsuu
Vuoteeseen jo kömmitään ja tehdään yhdes pesää
jutellaan ja muistellaan mennyttä kesää
Kohta alkaa hengityskin hiljaa tasaantua
loppuu jutut hiljalleen, täytyy antautua
Hyvää yötä !
Pampula
Haalari nyt nopsaan päälle
reppu selkään sujahtaa
Reippaana hän koulutielle
iloisena rallattaa
Pihamaalta kepin ottaa
sillä matkaa jouduttaa
Hankeen oman tarinansa
koulutiellä kirjoittaa
Matka kestää yli ajan
puhelinkin pirahtaa
Punaposki, lettipää
kouluun vihdoin taapertaa
Muistoissa on paljon taikaa
laulut leikit kuunneltiin
Odoteltiin kesäaikaa
mummolaan taas matkattiin
Syksyn tullen kaupunkiin
pirteänä palattiin
Opintielle oppimaan
lisää tietoa kahmimaan
Kasvaessa tulikin
tiedot kielten saloihin
Englantia tutkimaan
paikan päälle matkataan
Vuodet kuluu neito kasvaa
valkolakin päähän nostaa
Ammattia oppimaan
Kuusaa täältä tullaan
Tavallinen onhan setti
Puhelin ja netti
Niiden pariin uppoutuu
unohtuu jo kaikki muu
Kiehtoo vain nuo ulkomaat
sieltä tänään leivän saat
Lontoo, Thames ja Big Ben
tunnethan jo paikan sen
Perheen kanssa yhdessä
matkaamista riittää
Leppoisaa on elo tää
siitä saamme kiittää
Reppu ei nyt tyhjäks jää
vaikka loppuu runo tää
Siunausta vuosille toivotan
ja maljan tuleville kohotan
Ajatussiivet
Ajatukselleni siivet,
mistä ne nyt sainkaan?
Kiidättävät minua
menneeseen aikaan.
Mennyt on niin kaukana
monen meren takana
Jaksa en sinne matkaa
enää koskaan jatkaa
Siivet vievät vievät vaan
lakkaamatta matkain taa
Lämpöön kuuman auringon
Syliin vihreän nurmikon
Mielentila
Miten mielensopukoissa voikaan olla lokeroita
jonne säilöön jää monta muistoa ilkeää
Siellä säilyy isän sanat
äidin monenlaiset manat
Veli ilkkuu rallattaa pilkkalauluun yhtyy
kiusaamaan nyt tosissaan toinenkin ryhtyy
Riita pilkka kirosanat kaikuu kammioissa
kuka niitä pitelee mielensopukoissa
Istun hiljaa aatoksissain, kyynel silmän täyttää
tänäänhän tää elämä surkealta näyttää
Suoristan nyt selkäni ja katson sineen taivaan
turhaanko muistoillani päätäni vaivaan
Löytäisinkö avaimen ja jonkinlaisen kauhan
jolla saisin mieleeni lopullisen rauhan
Ivaajat ja pilkkasuut tiehenne nyt menkää
minä en teitä ainakaan enää yhtään pelkää
Jotenkin nyt huomaankin helpottuneen olon
löysinkin sopukoista iloisemman kolon
Lokeroita pitäis täyttää kehuilla ja kiitoksilla
kannustaen elämää muistoilla mehevillä
Jaksamisen avaimet on joskus hyvä kiilottaa
niitä ei saa koskaan sopukoihin piilottaa
Elämisen taidon löytää kastepisarasta
se voi olla piilossa myös sielunsopukassa.
2.12.2011
Oravanpyörä
Huoneessani yksin istun päivin sekä öin
läppäriä aamutunneille asti näpelöin
Huppari on paras takki
päässäni on pipolakki
Huoneen hämärässä chattilinjat jauhaa
Headsetti korvillani hevimusaa pauhaa
Aamu alkaa sarastaa ja valo huoneen täyttää
Herättelen itseäin, toivottomalta näyttää
Kouluun pitäis pian rientää uutta oppimaan
Repun kaivan pöydän alta selkään heilumaan
Pöydän päällys peittynyt on monenlaiseen roskaan
Liekö pinta sen on puhdas ollut koskaan
Lökäpöksyt jalas roikkuu, lahkeet makkaralla
Mitä mahtaa päässä liikkuu mustan hupun alla
Musa pauhaa suoraan suoneen, basso tahdin määrää
Myöhästyn ja sisään astun jotain mumisen
Unohtanut kokonaan olen säännöt sen
Istun taakse luokan nurkkaan, hupun alta kurkkaan
mitäs tässä muuta kuin lässyttelen purkkaa
Välitunti kello soi, vauhdilla nyt ulos
Tupakalle metsän taa, se on lopputulos
Maikat kiertää pihal rinkii keskenään vain haastaa
Oppilaiden tupakointi heidän päätään raastaa
Tiedossa on rikkomukset muttei kukaan puutu
Antaa olla, ei jaksa,niin minäkään en suutu.
Päivä kuluu madellen pitkin käytäviä
en oikein jaksa istuu ja tehdä tehtäviä
Mitä välii opetella tyhmää äidinkieltä
mukavampaa on lorvailla ja osottaa mieltä
Päivän saldo onkin mulla tänään täysi nolla
Kotimatkallakaan ei kiristele polla
Kotiin tulen avaan kaapin
sieltä eväät mukaan raavin
Nousen ylös rappusia kämppääni omaan
tietokoneen syliin paikkaan niin somaan
Siinä sitten yksinäisyys hiljaa unohtuu
avautuu pelikentät, mieli ilostuu
Ei oo huolta huomisesta, reppu nurkas makaa
Chattifriendit yhdessä neuvojansa jakaa
Viisaus on hupun alla pipon lämpimässä
otan hiukan rennommin tässä elämässä
Turha hoppu väsyttää ja mitä välii tällä
pärjäähän ihminen usein vähemmällä
Kello hiljaa raksuttaa ja pelikone paukkaa
Energiajuomaa menee ja aika nopsaan laukkaa
Aamutunnit käsillä ja nukkuakin täytyis
että aamul heräämään paremmin taas pystyis
5.12.2011
Itsenäisyyspäivä 6.12.2011
Raotan verhoa aamulla varhain
näkymä ulkona on mitä parhain
Lumi on peittänyt asvalttipihan
silmiäni valoisuus häikäisee ihan
Tuossapa samassa lipun nään salossa
Aamu on auennut tunnelmassa jalossa
Itsenäisyyspäivä ja juhlat voi alkaa
skåålata skumppaa ja nostaa jalkaa
Puuroa keitän ja lehteä selaan
tuokion mietin ja ajatuksia kelaan
Pitäiskö tässä jo nousta ja lähteä
vaiko vielä itsensä peiton alle kätkeä
Olo on niin keveä, ei väsytä kroppaa
keitämpä vielä mansikkasoppaa
Sämpylätaikina nousee ja lämpiää uuni
siinäkös mulla on mukava duuni
Itsenäisyyspäivän juhlaa karkeloi kansa
linnan vieraat esittelee pukujansa
Kätellään väkeä, tungeksitaan linnassa
tanssiparketilla hiki on pinnassa
Illan suussa kynttilät sytytän
ehkäpä vielä saunankin lämmitän
Siinä on juhlani ydinkohta
voitelen leivän ja laitan päälle lohta
Juhlat on juhlittu, syöty ja saunottu
Monenlaista herkkua pöydässä nautittu
Aika on pistää itsensä levolle ja
toivottaa hyvää yötä Toivolle
Kerrostalossa
Koti on kerrostalossa
neljännessä kerroksessa
Ei ole hissiä millä kotiin tulla,
mutta kuntoa riittää mulla
kipittää alas ja ylös portaita
viedä mennessään
tuoda tullessaan
Asuinpaikka on todella kiva
lähellä apteekki ja Siwa
Pihassa keinu ja pensasaita
pyörävarasto ja kukkamaita
Talossa järjestys on aika hyvä
viikolla hiljaisuus iltaisin syvä
perjantain tullen naputusta riittää
siitä saamme naapureita kiittää
Alhaalla iltaisin neuvotellaan
ääntä ei säästetä haukuskellaan
Sama on virsi joka viikko
sen osaa talossamme joka veikko
Vaimo käy töissä ja leipää jakaa
mies juo kaljaa ja kotona makaa
omaa elämää tahtoisi nainen
mies on oikea paholainen
Aamuisin Siwasta aamiaista hakee
kohta on olo hilpee ja makee
Musa soi ja elämä on kivaa
vaimoltaan rahaa lisää tivaa
Toisessa rapussa koira haukkuu
postinjakajan kirjelaukkuu
Askeleet kuuluu meille asti
kohta on jaettu tämän päivän lasti
Aamuyön tunnit kuluvat verkkaan
kaikki äänet kuuluvat tarkkaan
pimeän hämärän teot on kirjattu
niiden häiriöt daatalle merkattu
Se Myräkkäpäivä 9-12-2011
Kaksi tuntia satoi ja tuuli
lunta viskoi ikkunaan niin että luuli
sen tulevan tupaan asti
Kuusen oksat hakkasivat kattoon ja ikkunaan
pihamaa oli lumen peitossa
ei ainoatakaan kulkijaa kadulla
Liikenne takkuili alakadulla
jonotus kesti tunnista toiseen ja mäki oli vaarallisen liukas
Me teemme pakkaustöitä
Uimahousuja ja sortseja menee laukkuun
kesämekkoja ja huiveja
kyllä sielua lämmittää
huomenillalla on jo toinen keli
Matkapäivä 10.12.2011 ?
Eilinen 11.12-2011
Mistä voitkaan tietään sen,
kun tapaat pitkästä aikaa ihmisen,
että hän katsoo sua kautta omien peilien.
Sen peilin kirkkaus on kuin rakkaus
siihen et voi vaikuttaa,
vaik oletkin melkoinen pakkaus
Kimalluksen voit vain tuntea
jossain sisuskaluissa
paikassa niin oudossa
Siihen tunteeseen vaivut kuin uneen
ja luulet sen jo unohtuneen
vaikkakin se kutkuttaa ja
mieltäsi niin keinuttaa
Olo onnellinen purkaa haaveitaan
pieniä tunteitaan,
Kukaan ei voi tietää
metkuja tunteiden ennen kuin
todella tietää olonsa onnellisen.
Onkohan tämä unta vain
jostakin sanat käteeni sain
niiden kauttako onnea hain ?
Kohdannut oon ihmisen
niin samankaltaisen ja siitä olen
ikionnellinen.
Uusi arki 12.12.2011
Unessain töitä taas tehdä sain
asiakkaalle siinä piimää hain
ei koskaan raukka juotavaansa saanut
väkeä vaan baariin lappasi,
lappaa ja lappaa nauroi vanha johtaja
Ristiluoman Vellu ja uusia töitä tarjosi
Minä viittasin kintaalla:
entisetkin työt oli tekemättä
piimää ei löytynyt vaikka kuinka etsin
onneksi heräsin.
Heijastus 13.12.11
Katsoessa peiliin näen
menneisyyden, tulevaisuuden
Kun katson tarkkaan siellä silmät sielun
mua tuijottaa
ne kertoo menneen ajan tarinaa
Uurteet otsalla huolen näyttää
ja muistoin monin sielun täyttää
Katsetta mä hiukan käännän
ja suutani mutruun väännän
Ei, nyt en ole itseni lainkaan
mistä moisen ilmeen kasvoilleni sainkaan
Tuo en ole minä, jota silmiin katson
Aivan vieras takana utuisen harson
Kadottanut olen ilmeen iloisen
kuka kasvoiltani vei sen
Silmät väsyneet vain mua tuijottaa
luomiani en uskalla enää raottaa
Käännän päätä, kurkkaan salaa
nostattelen mielialaa
nyt on jotain vialla, tunnista en naamaa omaa
näe siinä en mitään somaa
Nukkevaimo näyttää apealta niin
katsoo sielun syvyyksiin
Sinne tahtoo uudet mietteet syvät
kauniimmat, valoisat ja hyvät
Kyynel silmänurkan täyttää
tätä ei voi kelleen näyttää
Naama on ilmeetön ja rupsu
taidan olla ihan hupsu
Selkärankaa suoristan
ryhdin myös tarkistan
Nyt jo näyttää paremmalta
kun katson itseäin loitommalta
Isken silmää itsellein
höpsö pieni tyttösein
Nousen ylös aloitan
elämän uuden paremman
Peilin vielä kiillotan
ilon silmiin näen nousevan
Ajatukset pyyhin hiljaa pois
niin kuin niitä ei koskaan ollutkaan ois
Tanssi 14.12.2011
Katse kohtaa katseen
siitä alkaa leikki
Näkee hymyn ujon
siinäkös on kaikki
Eipä tiedä tyttönen minne tanssi johtaa
Poika siirtää kättään vyötäröä kohtaan
Valssin sulosävelet vauhdin antaa
Poika tyttöä kuin keijukaista kantaa
Askeleet on kevyet
kauniit tangon sävelet
vievät parketilla
siivet on jo unelmilla
Tammikuu ja pakkasyö
unohtunut kaikki työ
suukkosia ilmassa
Amoreita rinnassa
Viettävät he iltaa
katselevat kuunsiltaa
Tulevaisuus jossain on
ajatus siitä mahdoton
Sydän täyttyy tunteella
tavalla niin kauniilla
suukkosia ilmassa
Amoreita
rinnassa.
Matkapäivä
Räntää pihaan tupruttaa
sohjo peittää pihamaan
mieli tekee etelään
kohta sinne lennetään
Laukut tursuaa tavaraa
kaikkea niin joutavaa
Tuokin tuosta mukaan vaan
jospa sitä tarvitaan
Aurinkoiseen maahan vie
tälläkin kertaa parin tie
Uutta paikkaa etsimään
talvimajaa lämpimään
Yöhön pimeän Espanjan
laskeutuu kone Norwegian
Vastassa on vieras mies
hetken päästä tuttu, kenties ?
Uuden kodin avaimet meitä odottaa
yön hiljaisuus jo uneen tuudittaa
kaksi matkaajaa peiton alle käpertyy
Nukkumatti heittää unihiekkaa ja sanoo tyy.
Iltapäivän auringossa
Auringon säteet lämmittävät kivun runtelemaa kehoa
ne tunkeutuvat terävinä nuolina antamaan uutta tehoa
Istun ja kuuntelen sirkutusta lintujen
kaukaa kuulen laulun hiljaisen
Se kertoo menneisyyden tarinaa johon tuuli sekoittuu
Sen mollisoinnut duuriksi muuntautuu
Tuuli vieköön mennessään viestini pienen
luo jokaisen kärsivän ihmisen
Se hipaiskoon posken nukkaa
Se lohduttakoon sielurukkaa
Pilven reuna peittää valon harsollaan
Hämäryys hiljalleen peittää maan
On hiljaista, ei kuulu pauhua liikenteen
outo tunne hiipii hiljaa sydämeen
Päivän liike levolle nyt vaipuu
mielen valtaa raukeus ja kaipuu
On joulukuu, aurinko laskeutuu
purppuran punaiseksi taivaan ranta maalautuu
Kahdeksan yötä jouluun .
Aamukahvilla
Seitsemän yötä jouluun,
uppoudun jo joulutouhuun
Istun, ruokalistaa mietin,
suunnittelen ja kahvit keitin
Ajatukset tiuhaan muuttuu
jotain tästä nyt puuttuu
keskittyä osaa en
jokaista rasahdusta kuuntelen
Kadun äänet houkuttaa
verhonraosta katsomaan
Eihän tästä mitään tuu
ajatus kokoajan toiseks muuttuu
Joulujännitystä kai
mikä lie sen aikaan sai
Aamun tuskan siivotessa unohdin
pölypallot nauhaan pujotin
Auringonpaiste huoneen täyttää
lattia kiiltää, puhtaalta näyttää
Lähden ulos sauvat matkaan
Jännitykset kävelen hatkaan :DDD
19.12.11
Pilvetön taivas ja joulunaika
ovien takana lymyilevä taika
Auringon valo iloaan luo
säteitään jokaiseen tupaan suo
Ei ole lunta mitä luoda
kattokaan täällä ei vettä vuoda
Ihmisten pihoilla pensaat kukkii
kaikki me odottelemme joulupukkii
20.12.11
Mummo
Kesän tullen aittaan muuttaa kaikki talon lapset
heitä sinne vartioimaan menee mummo ja harmaat hapset
Aamuisin hän navetalle kipin kapin rientää
Koko päivän ohjelman hän nyt jo tietää
Ensin tulet padan alle
jauhojuomat vasikalle
Nopeasti tupaa kohti, hellan uuniin tulta
onkohan jo herännyt tuo pikku lapsi kulta
Puuro kiehuu kattilassa, kahvi pannussa porisee
makuuhuoneen puolella viel vävypoika korisee
Aamiainen valmis on, lypsäjäkin heräs
kainaloonsa pyykkikasan porstuasta keräs
Navetalla aamutuimaan asioita puidaan
minkälaisia hommia tänään tehdä voidaan
Joskus onkin äänensävy tosi korkealla
se kaikuu ympär pihaa ja kiirii taivahalla
Mummo ottaa tonkat kärryyn, maitolavaa kohti
siinä samalla hän pesuettaan pohti
Työtä on niin paljon ja apu ei millään riitä
kukaan ei koskaan mummoamme kiitä
Illan tullen saunan jälkeen istuu keinutoliin
liinan laskee hartioille ja vaipuu omiin huoliin
Radiosta kuunnelmaa kuuntelee ja keinuu
siinä puheensorinassa silmät kiinni painuu
Höyhenpatja sängyn täyttää, vällyt päälle heittää
Unen jälkeen aamun tullen taas hän puurot keittää.
Vanhemmat
Hevosen isä valjastaa
kärryn eteen peruuttaa
Sitten matkaan lähdetään yhteinen on tie
laulu raikaa raitilla
hummani hei,
hevoskyyti miehen kirkolle vei
Taksikopin nurkalla
heiniä on pollella
sisällä kopissa hikinen on tunnelma
korttipakka pöydällä jakajaansa vailla
kortit kiertää käsissä kauniin viuhkan lailla
Mahtava on mölinä ulos asti kuuluu
kenen vuoro nokittaa, käteen jääkö luu
Vuoro vaihtuu yhtenään kopin ovi käy
uutta miestä porukkaan, voittajaa ei näy
Kauppareissu venyy vaan kotona jo ootellaan
hiivan haku kauan vie, missä hakumies nyt lie
naiset oottaa tuvassa, valkea on uunissa
taikinaa ei tehdä voi, nouse se ei, voi, voi, voi
Ilta jo hämärtyy, leipominen viivästyy
ei oo pöytään leipää, kenen ompi syy
Pyörän ottaa nurkalta kiivastunut emäntä
hiekkatietä mutkaista kirkolle hän rientää
kaikenlaista touhua pitää vielä sietää
Siellä totuus valkenee, emäntä jo suuttuu
väri hänen kasvoillaan punaiseksi muuttuu
Ukko istuu kopissa korttipakka kourassa
rahamiesten ringissä, taksimiesten joukossa
Pelin himo miehen vie korttipakan luo
joskus kotiin sieltä rahatukon tuo
Voittamillaan rahoilla ostaa sängyn kammariin
sängyn pääty kiiltää nupein kultaisin
Siinä sitten loikoillaan hiljaa vieretysten
kohta taas on ohitettu aika murjotusten
Emäntä ei lämpene kortin peluulle
mieluummin hän lähtee metsäpolulle
Marjat sienet mukanaan kotiin kantaa helmassaan
astioissa aina on saalis metsän verraton
Illan tullen kangaspuut kammarissa kolkkaa
maton raidat värikkäät tanssii loimipolkkaa
Lapset kun on unten mailla tapahtuukin taika
maalaamiseen kuluukin äidin ilta-aika
Aamulla yllätys on koko porukalle
minkä värin antanut on äiti lattialle
Kaapin ovet vaihtuneet on väriin keltaiseen
Loput maalit sutinut on oven pielukseen
Lattia on maalattu harmaan sävyiseksi
Uuninluukut lopuksi aivan hopeiseksi
Kesä nyt taas tulla saa, puhtoinen on pirtti
Silmän ruokaa jokaiselle, on se sen väärtti
Syreeneiden tuoksu kiirii ympär pihamaata
kaunneutta Köpänniemen unhoittaa en saata----
Loppiainen
lomaa vielä jäljellä muutama päivä
akut ladattu
aurinko paistaa
puheen sorinaa pihapiirissä
ei tule tekstiä, ei tule
ei väkisin
laitan luukut kii
15.1.2012
Ovi pikkuhiljaa raottuu taas runon maailmaan….odotellaan ---kohta sieltä pulppuaa
Uni
Sä meille valoa toit ja tähtiä pimeyteen
soi unessa laulu tuntemattoman yhtyeen
Olin niin surullinen ja silti niin iloinen
en oikein tiennyt merkitystä sen
mä nousin ylös ja kirjoitin tuon lauseen lappuseen
ja nyt aamuvarhaisella siitä runon teen
On haikeus jossain pohjalla sieluni pienen
ja ikävä valtaa kaihoisan mielen
Kuoleman enkeli siivelleen otti sairaan
vei turvaan väsyneen kotiin taivaan
Lepää rauhassa väsynyt, matkasi jatkuu vielä,
on muistosi meillä tallessa täällä
Sä mieleemme monia muistoja tuot
ja iloisia hetkiä piiriimme suot
Elon polkusi täynnä oli monenlaista matkaa
teit sen meille helpoksi jatkaa
Suru täyttää nyt mielemme kaikkialla
nuku rauhassa untasi tähtien alla.
Kirstin muistolle Krisse
Pakkanen
Aamun paras uutinen
on pakkasta ainakin kymmenen
Luonto on hiljaa, luminen maa
Pikkuinen orava sisään kurkistaa
Tuulen henkäys oksissa liikkuu
kuurassa neulaset, luminen on puu
Tapetti
Elämä on kuin seinätapetti
se pysyy paikoillaan
niin kauan kuin sitä hyvin kohdellaan
Jäljet näkyy reikinä naulan
tai arpena rispaantuneen sauman
Ystävyys
Ystävyys sisältää paljon asiaa
se täyttää monen monta rasiaa
Vuodesta toiseen tekee matkaa
kun tavataan on helppo jatkaa
Kevät
Aurinko nousee kevätaamuna siivin iloisin
taas on tulossa päivä mitä valoisin
Sen lämpö tunkee sielun syvyyksiin ja
vipinää laittaa käpyrauhasiin
pölyhiukkaset tanssivat valokeilassa rokkia
pikkulinnut yrittävät jään alta einestään nokkia
Tuuli puhaltaa oksiin takapihan puun
se saa oravan oksalla hymyyn suun
pesää rakentavat pulut toisella puolen pihan
tarvikkeet haetaan parvekkeiden suojasta ihan
Hetki
Sanon, elän hetkessä
missä se on missä
Hetki lyö, vaikea on sitäkin ymmärtää
se kuulostaa oudolta ja ajatusta pyörittää
onko elämä hetkien mittainen
tietääkö kukaan pituutta sen
Hetken pienen matkaa teen
sitten suljen silmät uneen ikuiseen
Hetkiä elämässä muistelen
ne saavat silmänurkkaan kyyneleen
Elän hetkessä nyt tässä
aurinkoista päivää viettämässä
Hetken mielijohde vie mukanaan
ajatusten ihmeelliseen maailmaan.
Täti Tättärää ja Täti Tättähäärä
Tämä Täti Tättärää
marssin tahdin määrää
Tättähäärä pyörähtää ja
hameen helma kierrähtää
Siskokset on samaa pataa
kierretä ei ympär tupaa
Hommat hoituu sukkelasti
kädet touhuu vikkelästi
Tättärää taas räpättää
työ on tehtävä tää ja tää
Tättähäärä yrittää
Tättäräätä miellyttää
Kummallakin kova pää
koittakaa meitä ymmärtää
Voi voi tätä työn määrää
kumpikin aina häärää
No onkos tässä mitään väärää ?
Puoliso 60
On aamu huhtikuun
nauruun pistää vaimon suun
ei tiedä sitä sankari tänään
mitä selän takanasi vänään
Olet tietämätön aivan
muistoista mitä esiin kaivan
Aloitetaan Toppilasta
Äiti työntää vaunuissa lasta
Poikaa potraa iloista
yli viisikiloista
Onnellinen äiti, isä
yhteinen heillä perheenlisä
Tästä alkaa elonpolku
seikkailuille uusi alku
Kasvunvaiheet vievät kouluun
sijoittuvat Toppilaan ja Ouluun
Laulu kuuluu soratieltä
syömään huutaa äiti sieltä
Polkupyörä mopoon vaihtuu
pölyt lapsuuden jo haihtuu
Rokki soi ja tytöt kirkuu
Pojat eivät juokse karkuun
Bändihommat miehen vie
ympär Suomen kulkee tie
Usko, toivo, rakkaus
Löytyy kainaloon pakkaus
Siitä alkaa elämä
yhdessä meidän tekemä
Koti Hyvinkäältä löytyy
työtä tehdä meidän täytyy
Alussa me ollaan vasta
kohta on jo kaksi lasta
Isänä oot hyvä, hellä
parempaako isää kellä ?
Puolisona rinnallani
tukenani turvanani
Aina valmis auttamaan
apua jos tarvitaan
Elonkaareen kuuluu aina
Ilo suru elämä
rakkaus ja Toivo, usko siinä lisänä
Kuusi vuosikymmentä tehnyt olet matkaa
tästä mielin iloisin helppo onkin jatkaa
Onnea ja pirteyttä tahdon sulle toivottaa
halauksin rakkain oikein lujaa rutistaa
Ihania vuosia yhdessä näin elellään
kuka tietää mitä vielä yhdessä me keksitään.
Tuus totus jo vuodesta 1972
Sisarukset
Sisarusta seitsemän
loi äiti heille elämän
Vanhin poika ekasta
muut kuusi tokasta
Neljä poikaa rehtiä
kolme sievää tyttöä
Pojat mennä porskuttaa
kolme toista kierrosta
Tytöt hoitaa perheitään
lapsiaan ja miehiään
Elon polut erosivat
yhteydet toisiin katosivat
Testamentti salakirje
taisi olla äidin erhe
Toinen toistaan nokittaa
kuka enemmän nyt saa
Sopu lasten menetetty
suku pieni kadotettu.
Koulupäivä
Otan pyörän seinustalta
kivet pomppii pyöräin alta
Koulumatka ohi taloin
tarvottu on myös jaloin
Ylämäki, alamäki
koulun aidan nyt jo näki
Kentän yli juoksujalkaa
kello soi ja koulu alkaa
Jonoon kaikki järjestyy
melu pihan pysähtyy
Pulpetit on rivissä
opettajan edessä
Hiljaisuus on luokassa
läksyt tehdään rauhassa
Välitunnin aikana
ollaan koulun takana
Kiiltokuvat vaihdetaan
kirja uuden runon saa
Pihamaalla monta lasta
tuoksut kiirii ruokalasta
Tänään jotain hyvää saadaan
luokkaan ruoka kohta tuodaan
Iltapäivän aikana
rauhallinen tunnelma
Piirustukset laitetaan
seinään luokan riippumaan
Päivä ohi pian on
kotimatka alkakoon.
Ilta
Illan tullen tärkeää
sänky, patja, petari,
peitto niiden kaveri
Tyynyjä on seitsemän,
pitäiskö olla vähemmän?
Tyttö sinne kiepsahtaa,
lakanoiden tuoksuun,
hetken hiljaa odottaa,
saavuttaen unten maan.
Peiton päälle heittää
päänkin sillä peittää.
Asentoja vaihtelee,
tyynyillä raajojaan tukee
Unijukka tämänkin yön
filminauhaksi pukee.
Monenlaiset seikkailut piirtyy
unen nauhaan,
aamuyöllä vessakäynnin jälkeen saa taas rauhan.
Patja on paikoillaan samoin petari
lakana on mutkalla, peitto solmussa
tyynyt pitkin vuodetta
kello käy jo kuudetta
Keho muka levännyt
koko yön kulkenut
töitä tehnyt aivan turhaan
saamatta mitään aikaan.
Tajunnasta pulppusi melkoinen lasti
iltayöllä alkoi--- kesti aamuun asti.
Euroopassa eletään
9.5. 2012 Eurooppa-päivänä
Syntynyt oon Eurooppaan
monien maiden sekamelskaan
Kuka oikein olenkaan , suomalainen
vai ihka oikea Eu-kansalainen
Valuutta on meillä sama
monissa maissa kurja jama
Toinen tukee toistaan
toinen pääsee rahoistaan
Tunnolliset kansalaiset
verojansa maksaa
Toisella laidalla Eurooppaa
"villet " hyvin jaksaa
Tuumailen ja ihmettelen
kuuntelen ja katselen
Meno senkun villiintyy
mikä lienee tähän syy?
Arvon mekin ansaitsemme
omassa maassa pienessä
Ei riennä riemuksemme
leipä toisten maatessa.
Eurooppa- päivän tunnelmissa
ei kukaan elä unelmissa
Toivon rauhaa hyvää
en talouskriisiä syvää
Yhteistyö on valttia
käyttäkäämme malttia
Hyvinvointiin tarvitaan sisua ja työtä
Onnea Euroopalle toivotan tämän runon myötä.